Janne Kaisanlahti Falkin emäntä Väyläkirjat 2019

7.1.2020

Kun äitini kuoli viime lokakuussa, tulin miettineeksi naisten ja äitien roolia suomalaisen yhteiskunnan rakentajina. Perinteinen historiankirjoitus rakentuu miesten varaan ja naiset ovat jääneet marginaaliin poikkeusyksilöitä lukuunottamatta. Ilman naisia ihmisten arjen pyörittäjinä ei isojakaan päätöksiä voi tehdä. Me miehet olemme sysänneet naiset sivuun tietoisesti tai asiaa ajattelematta. Vaikka itse olen yli 40-vuotisessa avioliitossa tehnyt koko ajan kotitöitä tasapuolisesti, kodin hengen luo kuitenkin vaimo, lasteni äiti. Tämän huomaa, kun kuuntelee lapsenlapsia. He puhuvat aina mummolasta kaikesta kodin tasapuolisuudesta huolimatta.

Maatilan emännän elämää nuoresta morsiamesta vanhainkotiin ja kuolemaan saakka on kuvannut Janne Kaisanlahti ensimmäisessä kaunokirjallisessa teoksessaan Falkin emäntä. Kirjan on kustantanut Väyläkirjat. Vuonna 1984 syntynyt Kaisanlahti on kokenut kirjoittaja, joka on julkaissut useita Itä-Lappiin liittyviä tietokirjoja ja elämäkertoja. Kokemus näkyy hyvin romaanissa erityisesti kerronnan sujuvuudessa.

Tapahtumat sijoittuvat kuvitteelliseen kylään Kemijoen varrella Itä-Lapissa. Ajallisesti romaanissa eletään 1930-luvulta uuden vuosituhannen alkuvuosiin. Parikymppinen Hilma on veneessä matkalla joen toiselle puolelle hieman ylävirtaan nuorena morsiamena. Hän on elänyt nuoren elämänsä vauraassa maalaistalossa, jossa oikeudenmukainen isä on johtanut ruokakuntaansa varmoin ottein. Vaikka Hilmalla olisi ollut kykyjä, hän ei ole päässyt opintielle kansakoulusta päästyään, ellei vähäisiä maamiesseuran järjestämiä karjanhoitokursseja sellaiseksi lasketa. Hilma oli oikeastaan kotitilalla valmistautunut emännäksi, paikka vain ei ollut vielä tiedossa.

Hilma on Falkin talon nuori emäntä. Reilut kymmenen vuotta vanhempi Johannes on perinyt tilan jo lapsena vanhalta Falkilta yhden sukupolven yli. Jonanneksen vanhemmat ovat saaneet taloon elinikäisen asumisoikeuden mutta talon isännyys on Johanneksen. Falkissa asuu myös Johanneksen sisaria, joiden terävän kielen ja katkeran mielen Hilma oppii nopeasti tuntemaan. Nuorelle emännälle näytetään pian paikkansa ja sen parantaminen onnistuu vain itsepäisyydellä ja työhulluudella. Tilanpidosta Hilmalla on mielessä oman isän esimerkki, kun Johannes osoittautuu epävarmaksi ja epäröiväksi isännäksi. Yhtenä syynä tähän on Johannekselle lapsena sattunut onnettomuus, missä hän on satuttanut päänsä. Sen jälkeen Johannes on saanut huimauskohtauksia mutta asiasta ei ole kerrottu Hilmalle ennen häitä.

Nuoren naisen ei ole helppo tulla uuteen taloon, vaikka kuinka olisi talon tuleva emäntä. Pitää oppia tuntemaan talon tavat ja oppia myös pitämään päänsä, ettei joku talon tyttäristä alkaisi liikaa emännöidä. Siihen Hilma kykenee, vaikka koville se välillä ottaakin, varsinkin kun Johanneskin liiaksi myötäilee pahansisuisia sisariaan, eikä tue tarpeeksi vaimoaan.

Vallan symboliksi nousee Falkin tilan vanha navetta, jota Hilma vaatii uusittavaksi onhan navetan seinäänkin jo lahonnut reikä. Navetan uusimiseksi pitäisi myydä tilan metsiä, jotta rahaa rakentamiseen saataisiin. Sisaret jupisevat, mikä se Hilma muualta tullena on vaatimaan metsien myymistä? Falkilla onkin ainaisena riitelynaiheena se, että Hilma on tullut muualta taloon ja sukuun. Hilma kokee olevansa sen takia vähempiarvoinen, vaikka hän on talon emäntä. Hilmasta tuntuukin siltä, etteivät ihmisen omat teot ole yhtä tärkeitä kuin perityt asiat.

Monenlaisista vaikeuksista huolimatta Hilma onnistuu Falkin talon emäntänä. Hän kasvattaa lapsensa ja huolehtii huushollinpidosta kuten pitääkin. Maailma kuitenkin muuttuu ja Hilma sanookin, ettei ymmärrä muutosta. Eletty pitkä elämä alkaa tuntua turhalta, kun kaikki se mitä hän on pitänyt tärkeänä, ei olekkaan sitä enää. Lopulta Johanneksen sairastaessa karjastakin luovutaan, koska kaivattu navettakin jää rakentamatta. Hilma suree, kun koko kylä ympärillä muuttuu. Ihmiset muuttavat pois, eikä mikään ole kuten ennen mutta Hilma onkin jo vanha.

Janne Kaisanlahden Falkin emäntä on varmalla otteella kirjoitettu kuvaus maaseudun muuttumisesta. Romaanin naiset ovat vahvoja persoonia, jotka turvaavat Jumalaan ja kovaan työhön. Vaikka romaanin tarina koskettaa, sen kerronta hieman väljähtyy loppua kohti. Tekijän olisi kannattanut hieman typistää romaaniaan ja jättää Hilma vanhuudenkuvaus vähemmälle. Joka tapauksessa Falkin emäntä on yleispätevä kuvaus erään kylän ja sen yhden talon historiasta perheen naisten kautta nähtynä.

Juha Pikkarainen