Juhani Karila Pienen hauen pyydystys Siltala 2019

13.1.2019

Kemijärvellä vuonna 1985 syntynyt ja Pelkosenniemen Kairalasta maailmalle lähtenyt Juhani Karila ei anna kovin kummoista arvoa Itä-Lapille uudessa romaanissaan Pienen hauen pyydystys. Kirjan on kustantanut Siltala. Romaanin alussa Lappia tarkastellaan lintuperspektiivistä. Länsi-Lappi turistikeskuksineen ja tunnettuine taiteilijoineen on jännittävä. Pohjois-Lappi saamelaisineen on eksoottinen mutta Itä-Lappi on tyhmä. Siellä on vain soita ja sääskiä, eikä se kiinnosta ketään. Ja juuri tätä Itä-Lappia, tarkemmin sanottuna Kitisen ja Kemijoen yhtymäseutua rantoineen Pelkosenniemellä Karila romaanissaan tarkastelee. Kyseessä on Karilan kolmas kaunokirjallinen teos, joka palkittiin arvostetulla Kalevi Jäntin -palkinnolla.

Romaanissa eletään kesäkuun päiviä joskus lähitulevaisuudessa. Lapsuutensa ja nuoruutensa Pelkosenniemellä elänyt Elina Ylijaako palaa kotiinsa mutta ei yksin, sillä hänen perässä tulee poliisi, ylikonstaapeli Janatuinen. Poliisi epäilee Elinaa murhasta. Romaanin todellisuudessa Itä-Lappi on erotettu muusta Suomesta omaksi alueeksi paljaaksi hakatulla 50 metriä leveällä rajalinjalla, jota rajavartijat vartioivat. Siellä ei toimi tietoliikenne eikä juuri muukaan infra. Ihmiset saavat olla omissa oloissaan, eikä kukaan ole heistä kiinnostunut. Ilmastonmuutos on jo edennyt pitkälle, sillä ilmastoa hallitsevat helle ja tulvat. Lämpimässä ja kosteassa viihtyvät sääsket, joita Itä-Lapissa riittää. Mutta miksi Elina palaa kotitaloonsa?

Elina on elänyt etelässä jo vuosia ja työskentelee Ympäristökeskuksessa näytteenottajana. Hän kävi koulunsa kirkonkylällä ja syrjäkylän tyttönä häntä kiusattiin. Hänen äitiään Markea pidettiin noitana ja Elina sai kärsiä koulussa siitäkin. Vasta ystävystyttyään Mäkitalon Jousian kanssa, hänet jätettiin koulussa rauhaan. Ystävyys syveni vähitellen seurusteluksi ja rakastumiseen, minkä jälkeen vannottiin valoja nuorten tapaan. Elina ja Jousia vannoivat rakkautta ja he aikoivat palata kotikylään opiskelun jälkeen ja perustaa perheen.

Jousia opiskelee taiteita, menestyykin ja palaa kotikyläänsä mutta Elinan opinnot venyvät. Kuvioihin tulee mukaan Elinalle toinen mies ja Jousialle toinen nainen. Vannotut suunnitelmat eivät toteudukaan. Mutta vanhat valat velvoittavat kuolleen noidan tytärtä. Mutta miten nuo valat voisi purkaa? Ongelma on se, että valojen merkin, Jousian joesta ottaman pienen kiven, nielaisee hauki, joka asustaa Elinan kotimökin lähellä olevassa lammessa. Ja lampea vartioi valtava näkki.

Juhani Karila on varmasti lukenut maagisen realismin mestareita, erityisesti Gabriel Garcia Marquezia. Hän on omaksunut mestarillisesti tämän tavan kirjoittaa realistisesti mutta sekoittaa tekstiin yliluonnollisia asioita. Juhani Karila upottaa kirjansa todellisuuteen pohjoista mytologiaa. Tavallisten romaanihenkilöiden rinnalla kulkevat niin näkki kuin peijoonikin sekä para ja jokiraukat, eikä kukaan niitä ihmettele etelän poliisia lukuunottamatta mutta hänkin tottuu pian kummallisiin olioihin. Karila osaa kutoa erilaiset henkiolennot tarinaansa niin uskottavasti, ettei niitä ihmettele mitenkään. Lukijasta tuntuu siltä, että nämä erikoiset olennot kuuluvat kaikkien itälappilaisten jokapäiväiseen arkeen.

Juhani Karila kirjoittaa romaaninsa tarinaa niin hyvin, että lukija uppoutuu tarinaan eikä hetkeäkään epäile tapahtumien uskottavuutta. Ja ketäpä ei olisi lapsena peloteltu näkillä tai kauan sitten kuolleitten ihmisten haamuilla. Niistä on kerrottu siksi, ettei pieni ihminen joutuisi vaaraan. Ilman pelottelua veteen saattaa hukkua tai metsään voi eksyä. On täysin toisarvoinen asia, onko henkiolentoja oikeasti olemassa.

Joitakin viitteitä Pienen hauen pyydystämisen kerronnasta oli nähtävissä Karilan aikaisemmin julkaistuissa novelleissa. Täytyy rehellisesti sanoa, että uusi romaani on vaikuttava teos, jos ei ihan mestariteos niin ainakin melkein. Juhani Karila kuljettaa tarinaansa vaivattomasti ja uskottavasti, eikä lukija osaa epäillä yliluonnollisia olioita eikä romaanihenkilöiden uskoa niiden olemassaoloon. Vaikka itse olen yltiörationaali ihminen, enkä usko mihinkään yliluonnolliseen, romaanissa en hetkeäkään epäillyt näkin tai peijoonin hahmoja. Ne ikäänkuin kuuluivat romaaniin sen olennaisina osina.

Juhani Karilan Pienen hauen pyydystys on yksi viime vuoden parhaista romaaneista ja sen takia Karilalta voi odottaa tulevaisuudessa mitä tahansa. Mutta miksi poliisi epäilee Elinaa murhasta? Sen saat selville kun luet tämän hienon romaanin.

Juha Pikkarainen