Matti Rinne Kulttuuritoimittaja Into 2019
26.1.2020
Iltapäivälehtiä ei
liitetä kulttuurista kirjoittamiseen vaan sensaatioihin ja
erilaisiin juoruihin. Siksi iltapäivälehdistä on puhuttu
keltaisena lehdistönä. Ennen nykymedian nopeutta iltapäivälehdillä
oli yksi etu muihin lehtiin verrattuna, ne ilmestyivät myöhemmin
aamupäivällä. Tämän takia niissä pystyi kirjoittamaan myös
myöhään illalla olevista tapahtumista. Ne olivat uutisoinnissa
yhden päivän edellä muita lehtiä. Osin tähän perustui
iltapäivälehtien painosmäärien voimakas kasvu ennen internetin
aikaa viime vuosisadan lopulla.
Yhden päivän
julkaisuedusta kirjoittaa myös Matti Rinne muistelmateoksessaan
Kulttuuritoimittaja, alaotsakkeena Kurkistus elettyyn. Kirjan on
kustantanut Into. Vuonna 1934 syntynyt Rinne valmistui vuonna 1958
maisteriksi.Hän työskenteli monenlaisissa töissä mm.
toimitussihteerinä ja maanviljelijänä ennen kuin valittiin
Iltasanomien vastaavaksi kulttuuritoimittajaksi loppuvuodesta 1967.
Tuossa tehtävässä Rinne työskenteli yli 30 vuotta. Jäätyään
eläkkeelle Matti Rinne on keskittynyt kirjojen tekoon. Ennen
muistelmiaan hän on julkaissut kuusi tietoteosta mm.
rautatieasemista, Tapiovaaran lahjakkaasta sisarusparvesta ja
taiteilijaryhmä Kiilasta. Itse pidän Rinteen parhaimpana professori
Otto Brusinin elämäkertaa.
Matti Rinne syntyi
Kouvolassa rautatieläisen perheeseen. Monen rautatieläisen tavoin
perhe siirtyi isän työn takia ensin ennen sotia Läskelään
Karjalan Kannakselle, sitten Kemiin ja lopuksi Vilppulaan. Oppikoulun
Rinne aloitti Kemin poikalyseossa. Kolmannella luokalla hän siirtyi
Mäntän yhteiskouluun, koska Vilppulassa ei ollut oppikoulua.
Saatuaan valkolakin Matti Rinne suuntasi Helsingin yliopistoon. Halu
kirjoittaa oli voimakas jo lukiovuosina ja muista opiskelukavereista
poiketen hän ei halunnut oppikoulun opettajaksi vaan toimittajaksi.
Yksi vuosi opettajana ja Jämsän työväenopiston vt. johtajana
riitti ja Rinne suuntasi tiedottajaksi ja lehtimieheksi.
Kun Matti Rinne aloitti
Iltasanomien kulttuuritoimittajana loppuvuodesta 1967, Iltasanomien
toimituksessa vallitsi kodikas ilmapiiri. Ainoana
kulttuuritoimittajana Rinne saattoi valita vapaasti kiinnostuksensa
kohteet mistä kirjoittaa. Eniten häntä kiinnostivat teatteri,
kirjallisuus ja elokuva ja niistä hän myös kirjoitti. Risto Jarvan
kanssa he olivat tutustuneet jo 60-luvun puolimaissa, kun Rinne
osallistui Jarvan Onnenpeli -elokuvan käsikirjoittamiseen. Lopulta
iso osa elokuvasta kuvattiin Rinteen silloisessa asunnossa
Kruunuhaassa. Rinteen suvun maatila Lammilla, Kilkossa, tuli
kulttuuriväen kohtauspaikaksi. Näyttelipä Matin veli Eero Rinne
pääosaa Jarvan Yhden miehen sodassa vuonna 1973. Kuvaukset tehtiin
pääosin Lammilla ja Kilkossa. Jarvan ja Rinteen välinen ystävyys
päättyi traagisesti, kun Jarva kuoli auto-onnettomuudessa Jäniksen
vuoden ensi-illan jälkeen.
Vaikka 1970-lukua
luonnehditaan usein pysähtyneisyyden ja pimeyden vuosikymmeneksi,
Matti Rinne on asiasta eri mieltä. Elihän tuolloin teattei
kukoistustaan kruununa tietenkin Kotkien aika Turussa 1971 – 77.
Suomalainen elokuvakin nousi uuteen kukoistukseen Jarvan menestysten
myötä. Yleisesti puhutaan, että taistolaisuus hallitsi 1970-luvun
kulttuuria ja tiedonvälitystä mutta totuus on Rinteen mielestä
toinen. Taistolaisuus oli kannatuspohjaltaan suppea liike,
enimmillään 13 kansanedustajaa ja ylioppilaskunnissakin Kokoomuksen
Tuhatkunta oli aina suurin ryhmä. Eniten hallaa tiukkapipoinen
taistolaisuus Rinteen mielestä aiheutti katkomalla ihmissuhteita
pitkäksi aikaa.
Oma erikoinen episodinsa
oli Pertti Klemolan kirjasta Kenen asialla SAK? Rinteen kirjoittama
artikkeli, jossa käsiteltiin demarien työnantajalta saamaa
vaalirahaa. Juttu oli menossa 25.10.1975 pääjuttuna Iltasanomiin
mutta päätoimittaja Martti Huhtamäki kielsi jutun painamisen. Asia
ei jäänyt siihen vaan 11.11.1975 Matti Rinne sai potkut.
Ammattiosasto nosti asiasta metelin ja lopulta potkut peruttiin.
Ammattiliitot sopivat jutun takia ns. Lex Rinteen, jolla toimittajan
oikeudet julkaisemattomaan juttuun sovittiin. Tämän jälkeen
kulttuuritoimittaja Rinne oli päätoimittaja Huhtamäelle pelkkää
ilmaa, vaikka he työskentelivätkin samassa toimituksessa vielä
kahdeksan vuotta.
Matti Rinteen
muistelmateos Kulttuuritoimittaja tarjoaa lukijalle monipuolisen
kuvan paitsi innokkaasta ja monessa mukana olevasta
kulttuuritoimittajasta myös ahkerasta puheenjohtajasta, joka toimi
kolmen valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana parikymmentä
vuotta. Lisäksi Matti Rinne on kirjoittanut mainioita luonnehdintoja
lukuisista eri alojen taiteilijoista, yhdelle miehelle mahdottoman
paljon.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti