Matti Rinne Kulttuuritoimittaja Into 2019

26.1.2020

Iltapäivälehtiä ei liitetä kulttuurista kirjoittamiseen vaan sensaatioihin ja erilaisiin juoruihin. Siksi iltapäivälehdistä on puhuttu keltaisena lehdistönä. Ennen nykymedian nopeutta iltapäivälehdillä oli yksi etu muihin lehtiin verrattuna, ne ilmestyivät myöhemmin aamupäivällä. Tämän takia niissä pystyi kirjoittamaan myös myöhään illalla olevista tapahtumista. Ne olivat uutisoinnissa yhden päivän edellä muita lehtiä. Osin tähän perustui iltapäivälehtien painosmäärien voimakas kasvu ennen internetin aikaa viime vuosisadan lopulla.

Yhden päivän julkaisuedusta kirjoittaa myös Matti Rinne muistelmateoksessaan Kulttuuritoimittaja, alaotsakkeena Kurkistus elettyyn. Kirjan on kustantanut Into. Vuonna 1934 syntynyt Rinne valmistui vuonna 1958 maisteriksi.Hän työskenteli monenlaisissa töissä mm. toimitussihteerinä ja maanviljelijänä ennen kuin valittiin Iltasanomien vastaavaksi kulttuuritoimittajaksi loppuvuodesta 1967. Tuossa tehtävässä Rinne työskenteli yli 30 vuotta. Jäätyään eläkkeelle Matti Rinne on keskittynyt kirjojen tekoon. Ennen muistelmiaan hän on julkaissut kuusi tietoteosta mm. rautatieasemista, Tapiovaaran lahjakkaasta sisarusparvesta ja taiteilijaryhmä Kiilasta. Itse pidän Rinteen parhaimpana professori Otto Brusinin elämäkertaa.

Matti Rinne syntyi Kouvolassa rautatieläisen perheeseen. Monen rautatieläisen tavoin perhe siirtyi isän työn takia ensin ennen sotia Läskelään Karjalan Kannakselle, sitten Kemiin ja lopuksi Vilppulaan. Oppikoulun Rinne aloitti Kemin poikalyseossa. Kolmannella luokalla hän siirtyi Mäntän yhteiskouluun, koska Vilppulassa ei ollut oppikoulua. Saatuaan valkolakin Matti Rinne suuntasi Helsingin yliopistoon. Halu kirjoittaa oli voimakas jo lukiovuosina ja muista opiskelukavereista poiketen hän ei halunnut oppikoulun opettajaksi vaan toimittajaksi. Yksi vuosi opettajana ja Jämsän työväenopiston vt. johtajana riitti ja Rinne suuntasi tiedottajaksi ja lehtimieheksi.

Kun Matti Rinne aloitti Iltasanomien kulttuuritoimittajana loppuvuodesta 1967, Iltasanomien toimituksessa vallitsi kodikas ilmapiiri. Ainoana kulttuuritoimittajana Rinne saattoi valita vapaasti kiinnostuksensa kohteet mistä kirjoittaa. Eniten häntä kiinnostivat teatteri, kirjallisuus ja elokuva ja niistä hän myös kirjoitti. Risto Jarvan kanssa he olivat tutustuneet jo 60-luvun puolimaissa, kun Rinne osallistui Jarvan Onnenpeli -elokuvan käsikirjoittamiseen. Lopulta iso osa elokuvasta kuvattiin Rinteen silloisessa asunnossa Kruunuhaassa. Rinteen suvun maatila Lammilla, Kilkossa, tuli kulttuuriväen kohtauspaikaksi. Näyttelipä Matin veli Eero Rinne pääosaa Jarvan Yhden miehen sodassa vuonna 1973. Kuvaukset tehtiin pääosin Lammilla ja Kilkossa. Jarvan ja Rinteen välinen ystävyys päättyi traagisesti, kun Jarva kuoli auto-onnettomuudessa Jäniksen vuoden ensi-illan jälkeen.

Vaikka 1970-lukua luonnehditaan usein pysähtyneisyyden ja pimeyden vuosikymmeneksi, Matti Rinne on asiasta eri mieltä. Elihän tuolloin teattei kukoistustaan kruununa tietenkin Kotkien aika Turussa 1971 – 77. Suomalainen elokuvakin nousi uuteen kukoistukseen Jarvan menestysten myötä. Yleisesti puhutaan, että taistolaisuus hallitsi 1970-luvun kulttuuria ja tiedonvälitystä mutta totuus on Rinteen mielestä toinen. Taistolaisuus oli kannatuspohjaltaan suppea liike, enimmillään 13 kansanedustajaa ja ylioppilaskunnissakin Kokoomuksen Tuhatkunta oli aina suurin ryhmä. Eniten hallaa tiukkapipoinen taistolaisuus Rinteen mielestä aiheutti katkomalla ihmissuhteita pitkäksi aikaa.

Oma erikoinen episodinsa oli Pertti Klemolan kirjasta Kenen asialla SAK? Rinteen kirjoittama artikkeli, jossa käsiteltiin demarien työnantajalta saamaa vaalirahaa. Juttu oli menossa 25.10.1975 pääjuttuna Iltasanomiin mutta päätoimittaja Martti Huhtamäki kielsi jutun painamisen. Asia ei jäänyt siihen vaan 11.11.1975 Matti Rinne sai potkut. Ammattiosasto nosti asiasta metelin ja lopulta potkut peruttiin. Ammattiliitot sopivat jutun takia ns. Lex Rinteen, jolla toimittajan oikeudet julkaisemattomaan juttuun sovittiin. Tämän jälkeen kulttuuritoimittaja Rinne oli päätoimittaja Huhtamäelle pelkkää ilmaa, vaikka he työskentelivätkin samassa toimituksessa vielä kahdeksan vuotta.

Matti Rinteen muistelmateos Kulttuuritoimittaja tarjoaa lukijalle monipuolisen kuvan paitsi innokkaasta ja monessa mukana olevasta kulttuuritoimittajasta myös ahkerasta puheenjohtajasta, joka toimi kolmen valtakunnallisen järjestön puheenjohtajana parikymmentä vuotta. Lisäksi Matti Rinne on kirjoittanut mainioita luonnehdintoja lukuisista eri alojen taiteilijoista, yhdelle miehelle mahdottoman paljon.

Juha Pikkarainen