Hans Rosling Kuinka opin ymmärtämään maailmaa Otava 2020
23.2.2020
Oikea tieto on keskeisin
asia maailman parantamisessa. Internetin keksimisen myötä tietoa
mistä tahansa asiasta on saatavissa, jos vain haluaa ja osaa ottaa
sitä vastaan. Valitettavasti internetissä ja sen luomassa
sosiaalisessa mediassa myös väärä tieto on kaikkien saatavilla.
Sitä myös levitetään tietoisesti. Väärällä tiedolla halutaan
vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin. Näin on tehty aina mutta
sosiaalisessa mediassa se on entistä helpompaa. Ruotsalainen lääkäri
Hans Rosling on tullut tunnetuksi lääkärinä ja tutkijana mutta
erityisesti vanhojen ja virheellisten tietojen oikaisijana ja
valloittavana luennoitsijana. Hänen vuonna 2017 postuumisti
julkaistusta kirjasta Faktojen maailma tuli kansainvälinen
myyntimenestys.
Hans Rosling sai
lääkäriltään puhelun helmikuun alussa 2016, jossa tämä kertoi
Roslingillä olevan haimasyöpä. Hänellä oli vuosi elinaikaa ja
hänen pitää kirjoittaa kaksi kirjaa. Aikaa ei ollut hukattavaksi
ja työhön piti alkaa heti. Faktojen maailman kirjoittamisessa
Roslingilla oli apuna poikansa ja miniänsä. Joulukuussa 2016
kustantaja otti yhteyttä Fanny Härgestamiin ja pyysi tätä avuksi.
Parin kuukauden ajan Rosling ja Härgestam kävivät pitkiä
puhelinkeskusteluja ja sähköpostin vaihtoa. Roslingin kirjoittaman
tekstin ja keskustelujen pohjalta Härgestam toimitti Hans Roslingin
muistelmat Kuinka opin ymmärtämään maailmaa. Kirjan on
suomentanut Elina Lustig ja kustantanut Otava.
Maailmalla ihmetellään
sitä valtavaa muutosta, mikä Pohjoismaissa on tapahtunut sadan
vuoden aikana. On noustu maailman köyhimpien maiden joukosta monessa
asiassa maailman parhaaksi. Yhden ihmisen kokemusten kautta maailman
muuttumista voi kyllä seurata mutta muutoksen kokonaisvaltaisuus jää
helposti huomaamatta. Hans Rosling käyttää erilaisia
tilastotietoja hyväksi, jotta kokonaiskuva muutoksesta näkyisi
paremmin. Tilastojen tarjoama kuva syvenee, kun Rosling sijoittaa
mukaan kokemuksensa.
Lähtökohdiltaan Hans
Rosling on hyvin tyypillinen toisen maailmansodan jälkeen syntynyt
ruotsalainen. Hänen vanhempansa kävivät pelkän kansakoulun. Isä
oli työläistaustainen ja äiti maaseudun yksinhuoltajaäidin lapsi.
Isä oli kiinnostunut maailmasta ja vankka sosialidemokraatti. Hän
kuljetti pientä Hansia mukanaan työväensivistysliiton
iltaluennoilla. Rosling sanookin maailmankuvansa syntyneen kotona,
eikä koulussa, vaikka hän sai vanhempiaan paremman
peruskoulutuksen.
Maailma kiinnosti Hans
Roslingia ja hän matkusti nuorena pitkin Eurooppaa, ensin yksin
mutta jo vuodesta 1967 alkaen tulevan vaimonsa kanssa. 1960-luvulla
vasta itsenäistyneet kehitysmaat kiinnostivat nuoria. Afrikkalaisia
opiskeli Ruotsissa ja Rosling tutustui heihin. Aluksi Rosling
opiskeli tilastotiedettä mutta vaihtoi pian lääketieteeseen. Hän
valmistui lääkäriksi ja oli valmis lähtemään lääkäriksi
Mosambikiin vuonna 1978. Hän sairastui kivessyöpään ja lähtöä
lykättiin vuodella..
Vaikka Hans Rosling
työskenteli lääkärinä Mosambikissa vain kaksi vuotta, piti hän
tuota jaksoa hyvin tärkeänä. Monenlaiset ongelmat, joita hän
eurooppalaisena lääkärinä kohtasi Afrikassa, opettivat häntä
hyvin paljon. Hän tajusi jo tuolloin niitä ajatusluutumia, joita
eurooppalaisilla oli ja yhä on. Lisäksi hän oppi siellä
tutkijaksi, kun joutui selvittämään outojen sairauksien syitä.
Hän opetti pitkään Ruotsissa kehitysmaiden terveydenhuoltoa
uusille lääkäreille ja huomasi miten pinttyneet asenteet olivat
este uuden oppimiselle.
Hans Roslingissa oli
kansanvalistajan vikaa ja tämä sai hänet panostamaan esitystapaan,
jolla sanomansa sanoo. Yhdessä poikansa ja miniänsä kanssa he
kehittivät liikkuvaa tilastotietoa, joita voi nimittää
animaatioiksi. Näin tapahtuvat muutokset tulivat eläviksi ja
helpoksi ymmärtää. Tietenkin Roslingin oma panos luennoitsijana
oli keskeinen. Jokaiselle yleisölle piti keksiä oma esitystapansa,
jotta viesti menee perille. Hän kirjoittaakin, että luento pitää
valmistella niin hyvin, että näyttää siltä kuin esitys olisi
spontaani.
Kun luin Roslingin
muistelmia, minua häiritsi kirjan alkupuoli, jossa Rosling muistelee
lapsuuttaan. Tuli sellainen tunne, että hän vääntää jokaisen
asian kuin rautalangasta. Ehkä hän ajatteli muita kuin
pohjoismaisia lukijoita, joille hyvinvointivaltion rakentamisen
tausta on aivan uutta ja outoa. Muistelmista paljastuu kuitenkin
tavallinen perheenisä, joka oli mieleltään herkkä ja poti usein
huonoa omaatuntoa töittensä takia.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti