Mika Kulju Kaksintaistelu lumessa Gummerus 2019
16.2.2020
80 vuotta sitten käytiin
Karjalan Kannaksella ankaria taisteluita, joilla neuvostojoukot
yrittivät ainakin kymmenkertaisella mies- ja materiaaliylivoimalla
murtaa suomalaisten puolustuksen. Silloin taisteltiin koko Suomen
kohtalosta. Talvisodan alun rynnistyksen jälkeen taistelut pitkin
yli tuhatkilometristä rajaa olivat jämähtäneet asemasodaksi mutta
pari kuukautta aikaisemmin tilanne oli toinen. Tästä päivästä
katsoen Suomi oli silloinkin jättänyt Lapin oman onnensa nojaan ja
huonolle puolustukselle, sillä neuvostojoukot olivat parissa
viikossa edenneet Sallan rintamalla sata kilometriä Suomen puolelle
Pelkosenniemelle ja Joutsijärvelle asti.
Sotahistorioitsija ja
kirjailija Mika Kulju julkaisi viime syksynä erityisesti Lapin
talvisotaa käsittelevän kirjan nimeltään Kaksintaistelu lumessa,
alaotsakkeena Lapin talvisota 1939 – 1940. Kirjan on kustantanut
Gummerus. Tuottelias Mika Kulju on julkaissut viimeisen parinkymmenen
vuoden aikana kaikkiaan 24 teosta, seura- ja yrityshistorioita,
sotahistoriaa ja eräkirjoja. Sotahistorioitsijana Kulju on
keskittynyt Lapissa käytyihin taisteluihin.
Mika Kulju kirjoittaa
kirjassaan, että Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran taisteluissa saadut
voitot ovat jääneet liian vähälle huomiolle talvisodasta
kirjoitettaessa. Jos neuvostojoukkoja ei olisi saatu pysäytettyä
näissä taisteluissa, heillä olisi ollut vapaa tie Rovaniemelle ja
Ruotsin rajalle asti. Suomussalmen mottitaisteluiden voitot pari
viikkoa myöhemmin olisivat ehkä jääneet saamatta, kun Suomi olisi
katkennut kahtia ja joukkoja olisi ollut pakko siirtää pohjoiseen
neuvostojoukkoja vastaan. Tietenkin tämä on spekulointia mutta
mielenkiintoista sellaista.
Lapissa sodittiin myös
Petsamossa missä vastassa oli hyvin varustetut ja miesmäärältään
kymmenkertaiset neuvostojoukot. Kapteeni Antti Pennasen johtama vajaa
pataljoona koostui kolmesta komppaniasta. Pennasen joukot viivyttivät
neuvostojoukkojen etenemistä ja käyttivät kaukopartioita, millä
voitiin iskeä sivusta etenevään viholliseen. Talvisodan aikana
neuvostojoukot etenivät reilut sata kilometriä Nautsiin saakka.
Siviileitä ei ehditty tai osattu evakuoida ja he jäivät paikoin
sodan jalkoihin. Heitä myös vangittiin mm. Kalstajasaarennolla 400.
Tuon ajan valeuutinen oli se, 7.3.1940 puna-armeija ilmoitti
valloittaneensa Nautsin kaupungin, missä tosiasiassa oli vain kuusi
rakennusta. Suomalaisten tappiot Petsamossa olivat hämmästyttävän
pienet; kaatuneita oli 33, kadonneita 67 ja haavoittuneita 87.
Suomalaiten arvioiden mukaan neuvostosotilaita kaatui n. 900.
Sallasta Savukosken kautta
edenneet neuvostojoukot saavuttivat Kitisen lossin 16.12. ja Sallassa
kahtia jaetun neuvostojoukon toinen puolisko pääsi Joutsijärvelle.
Sotahistorian paradoksi on se, että molemmat käyttivät
koukkaustekniikkaa. Pelkosenniemellä suomalaiset onnistuivat mutta
Joutsijärven Mäntyvaarassa neuvostojoukot epäonnistuivat. Myös
luonnonolosuhteet olivat suomalaisten puolella, sillä pakkanen
kiristyi nopeasti suojasäästä ja se yllätti vihollisen.
Pelkosenniemellä suomalaiset käyttivät ensimmäistä kertaa
myöhemmin kuuluisaksi tullutta mottitaktiikkaa, missä
viholliskolonna ensin saarrettiin, sitten pilkottiin osiksi ja
lopuksi tuhottiin. Näin saatiin myös sotasaaliina erilaista
kalustoa omaan käyttöön.
Mäntyvaarassa yksi
neuvostopataljoona hyökkäsi koukaten pohjoisen kautta lepoon
päässeen Sallan pataljoonan osan kimppuun. Iltapäivällä alkanut
ja myöhään iltaan jatkunut taistelu oli ajoittain mies miestä
vastaan käytyä käsirysyä puukoin ja pistimin. Vihollinen pakeni
puolilta öin lyötynä. Mäntyvaaran rinteeseen jäi 300 ruumista.
Mäntyvaarassa kaatui 17 suomalaista.
Lapin joukkojen komentaja
kenraalimajuri K.M.Wallenius piti Mäntyvaaran taistelua koko Lapin
talvisodan ratkaisevimpana. Walleniukselle itselleen talvisota oli
hyvin kaksijakoinen. Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran taisteluiden
jälkeen hän paistatteli kansainvälisessä lehdistössä suurena
voittajana, vaikka johtikin joukkoja Rovaniemeltä. Helmikuun lopulla
1940 rintamavastuun Lapissa ottivat ruotsalaiset vapaaehtoiset ja
Wallenius komennettiin Viipurinlahdelle Rannikkorykmentin
komentajaksi. Kolme päivää myöhemmin hänet vapautettiin
tehtävistä ehkä reippaan juopottelun takia. Walleniukseen liittyy
myös yksi kirjan virhe, sillä Kulju väittää, ettei Walleniuksen
Petsamo – kirjaa koskaan julkaistu. Kyllä se julkaistiin vuonna
1994 Sakari Kännön täydentämänä ja toimittamana.
Mika Kuljun Kaksintaistelu
lumessa keskittyy Lapin talvisodan kuvaukseen, vaikka siinä
kerrotaan myös koko talvisodan kulusta. Tähänastinen tutkimus
talvisodasta on keskittynyt Suomussalmen ja Karjalan kannaksen
taisteluihin. Tämän puutteen Kuljun kirja paikkaa mainiosti.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti