Mika Kulju Kaksintaistelu lumessa Gummerus 2019

16.2.2020

80 vuotta sitten käytiin Karjalan Kannaksella ankaria taisteluita, joilla neuvostojoukot yrittivät ainakin kymmenkertaisella mies- ja materiaaliylivoimalla murtaa suomalaisten puolustuksen. Silloin taisteltiin koko Suomen kohtalosta. Talvisodan alun rynnistyksen jälkeen taistelut pitkin yli tuhatkilometristä rajaa olivat jämähtäneet asemasodaksi mutta pari kuukautta aikaisemmin tilanne oli toinen. Tästä päivästä katsoen Suomi oli silloinkin jättänyt Lapin oman onnensa nojaan ja huonolle puolustukselle, sillä neuvostojoukot olivat parissa viikossa edenneet Sallan rintamalla sata kilometriä Suomen puolelle Pelkosenniemelle ja Joutsijärvelle asti.

Sotahistorioitsija ja kirjailija Mika Kulju julkaisi viime syksynä erityisesti Lapin talvisotaa käsittelevän kirjan nimeltään Kaksintaistelu lumessa, alaotsakkeena Lapin talvisota 1939 – 1940. Kirjan on kustantanut Gummerus. Tuottelias Mika Kulju on julkaissut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana kaikkiaan 24 teosta, seura- ja yrityshistorioita, sotahistoriaa ja eräkirjoja. Sotahistorioitsijana Kulju on keskittynyt Lapissa käytyihin taisteluihin.

Mika Kulju kirjoittaa kirjassaan, että Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran taisteluissa saadut voitot ovat jääneet liian vähälle huomiolle talvisodasta kirjoitettaessa. Jos neuvostojoukkoja ei olisi saatu pysäytettyä näissä taisteluissa, heillä olisi ollut vapaa tie Rovaniemelle ja Ruotsin rajalle asti. Suomussalmen mottitaisteluiden voitot pari viikkoa myöhemmin olisivat ehkä jääneet saamatta, kun Suomi olisi katkennut kahtia ja joukkoja olisi ollut pakko siirtää pohjoiseen neuvostojoukkoja vastaan. Tietenkin tämä on spekulointia mutta mielenkiintoista sellaista.

Lapissa sodittiin myös Petsamossa missä vastassa oli hyvin varustetut ja miesmäärältään kymmenkertaiset neuvostojoukot. Kapteeni Antti Pennasen johtama vajaa pataljoona koostui kolmesta komppaniasta. Pennasen joukot viivyttivät neuvostojoukkojen etenemistä ja käyttivät kaukopartioita, millä voitiin iskeä sivusta etenevään viholliseen. Talvisodan aikana neuvostojoukot etenivät reilut sata kilometriä Nautsiin saakka. Siviileitä ei ehditty tai osattu evakuoida ja he jäivät paikoin sodan jalkoihin. Heitä myös vangittiin mm. Kalstajasaarennolla 400. Tuon ajan valeuutinen oli se, 7.3.1940 puna-armeija ilmoitti valloittaneensa Nautsin kaupungin, missä tosiasiassa oli vain kuusi rakennusta. Suomalaisten tappiot Petsamossa olivat hämmästyttävän pienet; kaatuneita oli 33, kadonneita 67 ja haavoittuneita 87. Suomalaiten arvioiden mukaan neuvostosotilaita kaatui n. 900.

Sallasta Savukosken kautta edenneet neuvostojoukot saavuttivat Kitisen lossin 16.12. ja Sallassa kahtia jaetun neuvostojoukon toinen puolisko pääsi Joutsijärvelle. Sotahistorian paradoksi on se, että molemmat käyttivät koukkaustekniikkaa. Pelkosenniemellä suomalaiset onnistuivat mutta Joutsijärven Mäntyvaarassa neuvostojoukot epäonnistuivat. Myös luonnonolosuhteet olivat suomalaisten puolella, sillä pakkanen kiristyi nopeasti suojasäästä ja se yllätti vihollisen. Pelkosenniemellä suomalaiset käyttivät ensimmäistä kertaa myöhemmin kuuluisaksi tullutta mottitaktiikkaa, missä viholliskolonna ensin saarrettiin, sitten pilkottiin osiksi ja lopuksi tuhottiin. Näin saatiin myös sotasaaliina erilaista kalustoa omaan käyttöön.

Mäntyvaarassa yksi neuvostopataljoona hyökkäsi koukaten pohjoisen kautta lepoon päässeen Sallan pataljoonan osan kimppuun. Iltapäivällä alkanut ja myöhään iltaan jatkunut taistelu oli ajoittain mies miestä vastaan käytyä käsirysyä puukoin ja pistimin. Vihollinen pakeni puolilta öin lyötynä. Mäntyvaaran rinteeseen jäi 300 ruumista. Mäntyvaarassa kaatui 17 suomalaista.

Lapin joukkojen komentaja kenraalimajuri K.M.Wallenius piti Mäntyvaaran taistelua koko Lapin talvisodan ratkaisevimpana. Walleniukselle itselleen talvisota oli hyvin kaksijakoinen. Pelkosenniemen ja Mäntyvaaran taisteluiden jälkeen hän paistatteli kansainvälisessä lehdistössä suurena voittajana, vaikka johtikin joukkoja Rovaniemeltä. Helmikuun lopulla 1940 rintamavastuun Lapissa ottivat ruotsalaiset vapaaehtoiset ja Wallenius komennettiin Viipurinlahdelle Rannikkorykmentin komentajaksi. Kolme päivää myöhemmin hänet vapautettiin tehtävistä ehkä reippaan juopottelun takia. Walleniukseen liittyy myös yksi kirjan virhe, sillä Kulju väittää, ettei Walleniuksen Petsamo – kirjaa koskaan julkaistu. Kyllä se julkaistiin vuonna 1994 Sakari Kännön täydentämänä ja toimittamana.

Mika Kuljun Kaksintaistelu lumessa keskittyy Lapin talvisodan kuvaukseen, vaikka siinä kerrotaan myös koko talvisodan kulusta. Tähänastinen tutkimus talvisodasta on keskittynyt Suomussalmen ja Karjalan kannaksen taisteluihin. Tämän puutteen Kuljun kirja paikkaa mainiosti.

Juha Pikkarainen