Anna Takanen Sinä olet suruni Gummerus 2020

19.4.2020

Koko kansakuntaa koskettavat yhteiset kokemukset jättävät jälkiä melkein jokaiseen ihmiseen. Jos nuo kokemukset ovat rankkoja, eikä niitä käsitellä kunnolla vaan painetaan mielen pohjalle, voi seurauksena olla elinikäinen trauma. Eikä trauma jää vain yhden sukupolven taakaksi vaan se siirretään vähintään seuraavaan sukupolveen. Sota-aika jätti tähän päivään ulottuvan varjonsa mutta samalla lailla voi parhaillaan riehuva koronavirus heittää pitkän varjon.

Ruotsalainen vuonna 1968 syntynyt näyttelijä ja ohjaaja Anna Takanen on esikoisromaanissaan käsitellyt Ruotsiin tulleiden sotalasten ja heidän jälkeläistensä traumoja. Leena Vallisaaren suomentama ja Gummeruksen kustantama romaani on omaelämäkerrallinen ja nimeltään Sinä olet suruni, alaotsakkeena kertomus sotalapsesta ja sotalapsen lapsesta. Anna Takanen on alunperin kirjoittanut tarinansa näytelmäksi, joka sai suuren suosion niin Ruotsissa kuin Suomessakin.

Anna Takasen isoisä kaatui jatkosodan alussa, jolloin Annan isä Timo Takanen oli 3-vuotias. Takasen perheeseen jäi nuori Saara-äiti ja kaksi pientä sotaorpoa poikaa Timo ja Leevi. Seuraavana talvena ruuasta oli kova pula ja Timoa alkoi vaivata sitkeä keuhkokuume. Lapsia oli alettu viedä Ruotsiin turvaan ja sinne äiti lähetti Timonkin. Aluksi Timo joutui lastensairaalaan, missä hänet parannettiin. Kolmen kuukauden kuluttua Timo pantiin muiden lasten kanssa junaan kohti Falkenbergiä Kattegatin rannalla. Siellä häntä odotti lapseton Bengtssonin pariskunta.

Timon piti olla Ruotsissa vain pahimman ajan mutta kuten monen lapsettoman ruotsalaisperheen kohdalla kävi – lapseen kiinnyttiin eikä häntä haluttu lähettää takaisin Suomeen. Timon ruotsalaisisä kirjoitti Timon isoisälle, jotta tämäkin hyväksyisi pojan jäämisen Ruotsiin. Ja niin Timo jäi Ruotsiin mutta yhteydenpito Suomeen jatkui. Kun Timo täytti kymmenen vuotta, halusivat kasvattivanhemmat muuttaa Timon sukunimen Bengtssoniksi mutta sitä Timo ei halunnut Kovan väännön jälkeen hän saa pitää suomalaisen sukunimensä.

Vähitellen elämä Ruotsissa asettui uomiinsa, vaikka olo vaikeutui, kun perheeseen tuli toinenkin kasvattilapsi Axel. Hän oli ruotsalainen ja erityisesti kasvattiäidin suosikki. Kirjeet Suomeen kuitenkin lohduttvat ja varsinkin yhteys pikkuveljeen Leeviin. Koulun yläluokilla Timo pääsi töihin maitoauton apumieheksi ja aikoi kerätä rahaa Suomen matkaa varten. Matka toteutui ja Timo tapasi suomalaisen perheensä yli 10 vuotta lähtönsä jälkeen. Kieli oli hukassa mutta Suomessa oli jotakin jotakin.

Koska Timo oli Suomen kansalainen, joutui armeijaan Suomessa. Ehkä itselleenkin yllätyksenä hän menestyi armeijassa, vaikka Suomen kieli on vajavaista. Vielä armeijan jälkeenkin Timo empi, jäisikö Suomeen vai palaisiko Ruotsiin? Ehkä äidin uusi perhe ratkaisi asian ja Timo palasi Ruotsiin. Veljesten yhteydenpito on tiivistä ja kummankin häihin osallistuivat Timon Ruotsin vanhemmat ja sukulaiset Suomesta. Yhteydenpito jatkui myös sen jälkeen, kun veljesten perheisiin syntyi lapsia. Myös lapset viettivät kesäisin pitkiä aikoja toistensa luona Suomessa ja Ruotsissa. Uskoisin, että tämä oli hyvin poikkeuksellista sotalasten perheissä.

Ongelmitta ei kuitenkaan selvitä. Yksi syy ongelmiin oli Timon suomalainen sukunimi Takanen. Hän tappeli saadakseen pitää nimensä mutta Anna – tytär haluaisi ruotsintaa nimensä. Syynä tähän oli se, että hänet yhdistettiin Ruotsiin töihin tulleisiin suomalaisiin. Nimen takia hänelle tarjottiin äidinkielen eli ruotsin tukiopetusta, vaikka hän oli syntyperäinen ruotsalainen ja osasi erinomaisesti äidinkielensä. Myös isän jurous vaivasi Anna ja hän halusi ärsyttää isäänsä.

Anna Takasen Sinä olet suruni on lämmin kuvaus meistä jääräpäisistä suomalaisista. Me emme osaa purkaa ruotsalaisten tavoin sydäntämme ja diskuteerata asioista kuin vahvassa humalassa. Romaani on myös kuvaus kahden sotaorvon, Timon ja Leevin, keskinäisistä suhteista, jossa oma veli korvasi sodassa kaatuneen isän. Veljen sanaan saattoi aina luottaa. Anna Takanen on romaanissaan käyttänyt hienosti vanhoja kirjeitä, joita Timon molemmat vanhemmat kirjoittivat toisilleen ja Timolle. Teatterintekijänä Anna Takanen on rakentanut romaaninsa kuin näytöksiksi, joita lukija katselee teatterissa. Kyseessä on kertakaikkiaan hieno romaani, johon kannattaa tutustua.

Juha Pikkarainen