Jenny Erpenbeck Päivien loppu Tammi 2020

10.5.2020

Kun toisen maailmansodan päättymisestä Euroopassa on kulunut 75 vuotta ja EU natisee koronan kourissa, on tarpeellista muistella vanhoja eurooppalaisia suurvaltoja. Monikaan ei tule ajatelleeksi, että keskellä Eurooppaa oli reilut 50 vuotta suurvalta, jonka alueeseen kuului toistakymmentä nykyistä valtiota. Kyseessä oli Itävalta – Unkarin kaksoismonarkia, joka hajosi ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1918. Suurin osa Itävalta – Unkarin maista kuuluu tänään Euroopan Unioniin. Idässä Itävalta – Unkari ulottui nykyisen Ukrainan ja Romanian alueille, etelässä Välimerelle ja Balkanille, lännessä Tsekin tasavaltaan ja pohjoisessa Puolaan.

Saksalainen kirjailija Jenny Erpenbeck on sijoittanut uusimman suomennetun romaaninsa tapahtumat osittain vanhan suurvallan alueille. Vuonna 2012 ilmestynyt romaani on Jukka – Pekka Pajusen suomentamana saanut nimen Päivien loppu. Se ilmestyi äsken Tammen Keltaisessa kirjastossa. Vuonna 1967 Itä – Berliinissä syntynyt Erpenbeck on yksi tämän hetken saksankielisen kirjallisuuden suurimpia nimiä. Kirjailijatyön lisäksi hän työskentelee oopperaohjaajana.

Päivien loppu on erikoinen romaani, eräänlainen kudelmien yhdistelmä. Se koostuu viidestä osasta tai kirjasta, joiden jokaisen lopussa päähenkilö kuolee. Kirjojen väliin sijoitetuilla intermezzoilla eli välisoitoilla kirjailija yhdistää kirjat toisiinsa ja herättää päähenkilönsä henkiin jatkamaan elämäänsä seuraavassa kirjassa. Intermezzo on musiikkitermi ja niitä käytetään esimerkiksi oopperoissa, kun keskenään poikkeavia osia yhdistetään kokonaisuudeksi. Oopperaohjaajana kirjailija osaa yhdistämisen.

Ajallisesti romaanissa eletään 90 vuotta 1900-luvun alusta Saksojen yhdistymiseen. Maantieteellisesti tarina alkaa Galitsiasta Brodyn kaupungista. Galitsia sijaitsi Puolan eteläosien ja nykyisen Ukrainan itäosien alueella. Tarina kulkee Wienin ja Moskovan kautta Berliiniin. Lisäksi käydään pieni mutka Amerikoissa, minne moni eurooppalainen lähti siirtolaiseksi tai poliittiseksi pakolaiseksi.

Itävalta – Unkarissa oli varsinainen kansallisuuksien kirjo ja siellä oli myös iso juutalaisväestö. Valtioliitto oli löyhä ja sen sisällä oli laaja alueellinen itsehallinto. Kuten usein käy yhteiskunnallisesti alin porukka joutuu kokemaan sortoa. Alin porukka Itä – Euroopassa olivat juutalaiset. Romaanin päähenkilön juutalainen isoisä joutuu puolalaisten vainoamaksi ja hänet hakataan kuoliaaksi. Puolalaiset ovat vielä tänäänkin vähätelleet heidän itsensä harjoittamaa juutalaisvihaa ja korostavat saksalaisten hirmutöitä toisen maailmansodan aikana. Näin voidaan isommalla rikoksella tavallaan kuitata ja peittää omat verityöt.

Jenny Erpenbeck kuljettaa romaaninsa tarinaa niin, että pienellä sattumalla, oikulla tai valinnalla voi olla ihmisen elämälle hyvin suuri vaikutus. Päähenkilö pakeni kommunistina natsien valtaannousua Moskovaan ja joutui oikeastaan ojasta allikkoon. Kun Stalinin virkakoneisto valitsi vankileireille tai teloitettavaksi joutuvia, oli sattumalla iso merkitys. Teloitettavien määrä piti saada täsmäämään ja sillä oli merkitystä, mihin läjään kunkin paperit joutuivat. Jos virkamiehellä oli huono päivä tai hän sattui tuntemaan edes vähäistä myötätuntoa sitä ihmistä kohtaan, jonka paperit olivat käsittelyssä, pelkkä sattuma määräsi ihmisen kohtalon. Leirille pääseminen oli oikeastaan voitto, sillä sieltä saattoi selvitä hengissä. Teloitettavalla oli vain yksi suunta – kuopan pohjalle luodinreikä niskassa.

Erpenbeck tarkastelee romaanissaan myös luovuuden ja muistin yhteyttä. Muistia edustaa romaanissa Goethen Kootut teokset, jotka kulkevat päähenkilön mukana. Mielestäni ne edustavat myös ihmisen luovuuden voimaa. Kaikki kirjallisuus koostuu muistoista. Kirjailijan pitää käyttää muistojaan luovasti taiteen tekemisessä. Erpenbeckin kerronta ja historian tapahtumien käyttäminen tarinan eteenpäin viemisessä on romaanikirjallisuutta parhaimmillaan. Päivien loppu on paitsi yhden ihmisen ja perheen tarina, se on myös kertomus aikakaudesta. Euroopassa tapahtui 1900 – luvulla tolkuttomia asioita ja silloin Eurooppa hallitsi koko maailmaa. 1900 – luku oli julmaa aikaa, jolloin pienen ihmisen arvo oli vähäinen, vaikka kaikki siitä puhuivat ja sitä korostivat.

Jenny Erpenbeckin Päivien loppu on tärkeä romaani Euroopan historiasta 1900 – luvulla. Sen avulla lukija pystyy eläytymään erityisesti itäisen ja keskisen Euroopan tapahtumiin, jotka ovat jääneet hieman varjoon. Totuus ei aina ole kaunis mutta sellainen historia on.

Juha Pikkarainen