Marko Tikka & Seija - Leena Nevala Kielletyt leikit Atena 2020

31.5.2020

Korona jättää meihin kaikkiin ja meidän kaikkien elämäntapaan isoja muutoksia, joita ei vielä voi edes aavistaa. Edellinen näin iso muutos oli tietenkin 75 vuotta sitten päättynyt sota. Vaikka sotaa ja tautiepidemiaa on vaikea vertailla, löytyy ainakin yksi sellainen yhtymäkohta, jota ei tule ajatelleeksi. Suomessa vallitsi koko sota-ajan eli 9. joulukuuta 1939 alkaen tanssikielto. Korona-aikana ei tanssimista ole kielletty mutta paritanssia on hankala harrastaa, jos pitää vaadittavan parin metrin turvavälin. Pahimmillaan voi käydä niin, että koko kesä 2020 jää tanssilavoilla väliin, koska viranomaisten suositukset ja määräykset estävät tanssien järjestämisen.

Historiantutkijat Marko Tikka ja Seija – Leena Nevala ovat kirjoittaneet hauskan ja mieltä avartavan tietoteoksen nimeltään Kielletyt leikit, alaotsakkeena Tanssin kieltämisen historia Suomessa 1888 – 1948. Kirjan on kustantanut Atena. Marko Tikka ja Seija – Leena Nevala työskentelevät Tampereen yliopistossa. He ovat perehtyneet tutkimustyössään monipuolisesti 1900-luvun suomalaiseen elämänmenoon. Marko Tikka on tutkinut myös sisällisodan aikaisia tapahtumia ja kevyen musiikin historiaa.

Monikaan tanssin ei edes kaikkein intohimoisin harrastaja tule ajatelleeksi kuinka säädeltyä tanssiminen on Suomessa aikojen kuluessa ollut. Viimeisin tanssimisen kieltävä määräys poistettiin vasta vuonna 1984, kun ns. rukouslauantaiden tanssikielto peruttiin. Sota-ajan tanssikielto peruttiin lopullisesti vasta vuonna 1948, jolloin ravintoloissa sallittiin tanssiminen. Jonkun mielestä tanssi ja alkoholin tarjoaminen oli vaarallinen yhdistelmä. Vaikka virallisia tanssikieltoja ei Suomessa ole ollut rukouslauantaita lukuunottamatta vuoden 1948 jälkeen, on tanssimiseen suhtauduttu hyvinkin kielteisesti. Uskovaisten tanssikielteisyyden vielä jotenkin ymmärtää mutta se, että oppikoululaisia kiellettiin monilla paikkakunnilla menemästä tansseihin käytöksen alennuksen tai peräti erottamisen uhalla, on täysin käsittämätöntä. Näin kuitenkin toimittiin ainakin 1950-luvun lopulle asti Kemijärvelläkin.

Kuten Tikka ja Nevala kirjoittavat voi Suomen vuosien 1939 – 1948 tanssikieltoa verrata kieltolakiin. Molemmilla laeilla oli varmasti hyvä tarkoitus mutta lain valvonta tuotti suuria ongelmia. Marko Tikka kirjoittaa miten sota-ajan tanssikielto aiheutti paljon töitä myös tuomioistuimille. Vuonna 1939 sakotettiin alioikeuksissa reilua 3000 naista mutta vuonna 1944 tuomittuja oli yli 21 000. Suurin osa sakotetuista naisista oli oikeastaan nuoria 15-18 vuotiaita tyttöjä. Surullista tanssikiellon valvonnassa oli se, että tanssiratsioiden yhteydessä kuoli kaksi ihmistä.

Mutta mikä tanssimisessa on sitten niin vaarallista, että se piti Suomees kieltää? Samanlainen tanssikielto oli sotaa käyvistä maista vain Natsi-Saksassa. Varsinkin vanhoilliset ja uskonnolliset piirit ovat aina korostaneet paritanssin seksuaalisuutta ja vaikutusta sukupuolimoraaliin. Suomessa kavahdettiin kosketusta ja kättelyä lukuunottamatta koskettelu sisälsi aina seksuaalisen viestin. Kun pari tanssii, sisältää se aina mahdollisuuden epäsivellisyyteen. Tietenkin sota-ajan tanssikieltoa perusteltiin myös sillä, että tanssi häpäisee sankarivainajien muistoa. Kun miehet taistelevat rintamalla ja panevat henkensä alttiiksi, ei ole sopivaa, että kotirintamalla riemuitaan tanssien.

Tikka ja Nevala kirjoittavat kirjansa viimeisessä luvussa tanssikiellon ja tanssikielteisyyden merkityksestä seuraavasti: Toisen maailmansodan aika näyttäytyy Suomessa ajanjaksona, jolloin yhden lakipisteensä saavutti uskonnollinen paatos yhdistettynä konservatiiviseen ajatteluun, johon liittyi radikaali poliittinen sivujuonne. Tämä aika näyttäytyy ankaran moraalisen itsekieltäytymisen, spartalaisen kurin ja valvonnan aikakautena, jossa liikkuneita arvoja on vaikea aivan loppuunsaakka ymmärtää. Tarve osoittaa Pohjolan spartalaisuutta saavutti tanssikiellon kaltaisessa asiassa lakipisteensä, jossa oli jo koominen sävy.

Marko Tikan ja Seija – Leena Nevalan Kielletyt leikit on kiinnostava historiateos erikoisesta episodista suomalaisessa yhteiskunnassa. Nyt kun paritanssin harrastus ja tanssipaikkojen määrä on hieman elpynyt, on hyvä tutustua tanssimisen historiaan. Ehkä siinä oppii arvostamaan yhteiskunnan avautumista ja muuttumista vapaammaksi. Parempi on, että annetaan ihmisten itsensä päättää mitä he vapaa-ajallaan tekevät.

Juha Pikkarainen