Mooses Mentula Toiset meistä WSOY 2020

24.5.2020

Vaikka koko väestön terveystilanne näyttää koronaviruksen seurauksena vain paranevan, ovat varsinkin erilaiset mielenterveyden ongelmat kasvussa. Ne ovat jo ohittaneet sydän- ja verisuonitaudit työkyvyttömyyseläkkeelle johtavana sairautena. Mitä pitemmäksi tämä korona-aika venyy, sitä isompia ongelmia meillä on tiedossa. Povataan mielenterveyteen varsinaista sairastumisaaltoa, ellei ihmisten liikkumiseen ja kanssakäymiseen tule vähitellen helpotuksia.

Mooses Mentulan uusimmassa romaanissa nimeltään Toiset meistä käsitellään mielenterveysongelmia ja niistä selviytymistä. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1976 syntynyt Mentula työskentelee kirjailijatyön ohella peruskoulun rehtorina Tuusulassa. Hän on aikaisemmin työskennellyt toimittajana lehdissä ja Lapin Radiossa. Toiset meistä on Mentulan neljäs kaunokirjallisen teos.

Reilut kolmikymppinen Tino on syrjäytynyt, eikä kykene edes lähtemään ulos yksiöstään ilman rauhoittavaa lääkitystä ja muutamaa olutta. Kotonaan hän pääsääntöisesti tuijottaa netistä kuvaa Pohjois-Ruotsissa jonkun kodissa olevasta akvaariosta, jonka pohjalla lymyää monneja. Hiljainen näkymä akvaariosta rauhoittaa Tinon mieltä. Ylioppilaaksi asti Tinon elämä sujui helposti ja edessä piti olla loistava tulevaisuus. Lähteminen kotoa Pohjanmaalta Helsinkiin pyrkimään lääkikseen oli kai Tinolle liian iso muutos. Tino kävi pääsykokeissa mutta ei kyennyt vastaamaan kysymyksiin ja pakeni paikalta. Hän piti välivuoden mutta tulos seuraavana vuonna oli sama eli pakeneminen paikalta paniikissa. Kontaktit kotiin vähenivät ja olivat jo melkein katkenneet. Äiti soitti joskus ja ulkomaanmatkoilta tuli kortteja.

Yhdellä kauppareissulla Tino melkein paniikissa törmää Mirjamiin ja tämän tyttäreen Tuuliin. Tyttö on vilkas ja haluaa kontaktia. Tino hätääntyy ja pakenee ruokakaupan vieressä olevaan divariin. Siellä myyjä kauppaa hänelle väkisin ison kilpikonnan kuoren ja antaa kaupantekijäisiksi kassillisen kirjoja. Jo aikaisemmin Tino on yrittänyt kirjoittaa elämästään mutta siinä on kovin vähän muistelemista. Nyt divarista saadut kirjat innostavat Tinoa uuteen yritykseen ja hän päättää kirjoittaa itselleen elämän.

Kuin tilauksesta tulee myös Kelasta kirje, jossa kerrotaan 150 päivän sairaspäivärahan loppuvan ja pitäisi tulla puhumaan Tinon tulevaisuudesta. Tapaamisessa Kelan virkailija alkaa tyrkyttää Tinolle työkyvyttömyyseläkettä, koska kaikki kuntoutusyritykset ovat jääneet kesken. Aloitettu raitiovaunun kuljettajakoulutuskin loppui ensimmäiseen ajoyritykseen ja rajuun paniikkikohtaukseen. Tino ajattelee, että eihän elämä voi mennä näin, aivan kuin ohi oikeastaan mitään tekemättä.

Oman elämän tarinakin alkaa saada uusia piirteitä, kun Tinon lukemien kirjojen tekijät puuttuvat peliin. Tinoa tulee opastamaan Bukowski, Kerouac, Austen ja Poe. Nämä tulevat paikanpäälle ainakin Tinon mielestä. Näin elämäntarinaan saadaan vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kauppareissulla tavatut Mirjam ja Tuuli liittyvät olennaisesti tarinaan. Ja koska Mirjamin entinen mies on mustasukkainen ja hakkaa Mirjamia, pitää lähteä pakomatkalle. Tino näyttää pakon edessä saavan hieman otetta elämästään.

Mooses Mentula on kirjoittanut tähän mennessä hienoimman kirjansa. Hän rakentaa romaanissa todellisen ja kuvitellun maailman välille niin hyvän tarinan, ettei lukija aina tiedä mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Itse pidin erityisesti tavasta, jolla Mentula panee kirjailijat opettamaan Tinoa tarinansa kirjoittamisessa mutta myös omassa elämässään. Hyvin todenmukaisesti Mentula kuvaa myös Tinon masentumista ja henkistä ahdinkoa. Lukijakin vakuuttuu siitä, ettei kyse ole mistään laiskuudesta tai näyttelemisestä, kuten Tinon yrittäjäisä aluksi luulee. Mielenterveyden järkkyminen tekee ihmisestä täysin kykenemättömän. Mielenterveysongelmista selviäminen ei kuitenkaan ole helppoa ja sen myös Tino joutuu kokemaan, varsinkin kun hän lopettaa omin päin lääkkeiden syömisen.

Mooses Mentulan Toiset meistä on vahva romaani rankasta aiheesta. Romaanin tarinassa kirjallisuus auttaa Tinoa selviämään vaikeuksista ja sehän on yksi hyvän kirjallisuuden tehtävistä. Kirjat ovat ikkunoita maailmaan kuten Tinon divarista saamassa pussissa lukee. Mutta mihin joutui se kilpikonnan kuori? Se selviää, kun luet tämän hienon romaanin.

Juha Pikkarainen