Arttu Tuominen Hyvitys WSOY 2020

6.7.2020

Kesä on perinteisesti vilkkainta dekkareiden lukuaikaa. Ennen ne koettiin harmittomiksi ja siksi hyväksi kesälukemiseksi. Kesälomalla varsinkin sadepäivinä, voi hyvällä omallatunnolla kuunnella sateen ropinaa, tarttua dekkariin ja kuluttaa näin aikaa. Hyvin suosittu dekkarikirjallisuus on kuitenkin muuttunut ja tänään dekkareissa käsitellään usein myös yhteiskunnallisia ongelmia. Monen perinteisen dekkarin ystävän mielestä tämä on sääli, koska ajanvietekirjallisuuden pitäisi olla vain kevyttä ja kantaaottamatonta. Muutos dekkareissakin on kuitenkin totta ja siihen meidän lie tyytyminen.

Suomen Dekkariseura jakaa Vuoden johtolanka - palkintoa kunkin vuoden parhaasta dekkarista. Palkinto jaetaan seuraavana vuonna, jotta myös jouluksi ilmestyneet kirjat ehtivät mukaan kilpaan. Vuoden 2020 palkinnon sai Arttu Tuomisen Verivelka. Tänä vuonna Tuomiselta ilmestyi dekkari nimeltään Hyvitys. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1981 syntynyt Tuominen työskentelee ympäristötarkastajana Porissa. Hyvitys on hänen kuudes dekkarinsa.

Arttu Tuomisen Hyvitys on voimakkaasti kantaaottava yhteiskunnallinen dekkari, jonka keskeinen asia on suvaitsevaisuus ja sen puute. Tapahtumapaikkana on Pori. Paikalliseen seksuaalisten vähemmistöjen suosimaan yökerhoon tehdään pommi-isku, jossa kuolee viisi ja loukkaantuu lukuisia ihmisiä. Paikalla yökerhossa ennen pommi-iskua on myös ylikonstaapeli Henrik Oksman. Hän on siellä pukeutuneena naiseksi, sillä hän on transvestiitti. Hän on peittänyt kaikilta läheisiltä ja tuttavilta seksuaalisen suuntautumisensa.

Pommi-isku herättää voimakkaan myötätunnon suurimmassa osassa porilaisia. Kukat ja kynttilät täyttävät ravintolan edustan. Äärioikeistolaiset uusnatsit ja fanaattiset uskonnolliset piirit ovat kuitenkin hyvillään tapahtuneesta, minkä seurauksena netti täyttyy kaikenlaisesta vihakirjoittelusta ja Jumalan tuomiolla pelottelusta. Aluksi tutkimukset keskittyvät uusnatsien toimiin. Heiltä löytyy aseita, jotka yhdistetään yökerhossa käytettyihin räjähteisiin. Todellinen syyllinen iskuun on kuitenkin ”Lähettiläs”, joka on ladannut nettiin vihaa lietsovan videon. Mutta kuka ja missä on tuo salaperäinen ”Lähettiläs”, sillä hän osaa salata viestiensä lähetyspaikan?

Aluksi Porin poliisit tutkivat tapausta. Tutkimusten laajuuden ja aseiden sekä iskussa käytettyjen räjähteiden alkuperän paljastuessa puolustusvoimilta varastetuiksi, tutkimusvastuu siirretään Keskusrikospoliisille. Paikallisen poliisin ja KRP:n tutkijoiden välillä on kitkaa ja tutkimuksen suunnasta kiistellään. Erityisesti KRP:n miehiä kiinnostaa valvontakamerasta löytyvä kuva, jossa punapukuinen nainen ja julkkishomo poistuvat ravintolasta. Punapukuinen nainen on ylikonstaapeli Henrik Oksman mutta sitä hän ei kerro kenellekään. Hän haluaa vastoin poliisityön eettisiä ja oikeudellisia ohjeita pitää salaisuutensa.

Veriteot eivät jää pelkästään pommi-iskuun vaan seksuaalivähemmistöjä puolustava pappi murhataan raakasti ja jehovalaisten Vartiotorni – lehteä jakava isä kymmenvuotiaan poikansa kanssa katoaa oudosti. Linjaerot paikallisen poliisin ja KRP:n miesten välillä häiritsevät tutkimuksia, sillä tapahtumien keskinäisistä suhteista tulee erimielisyyttä. Kuka lopulta oivaltaa ratkaisun?

Arttu Tuominen on kirjoittanut dekkarinsa vetävästi ja moni lukija varmasti viihtyy kirjan parissa. Jotenkin kuitenkin tapahtumien laajuus ja eri osapuolien motiivit sopivat mielestäni huonosti suomalaisen yhteiskunnan todellisuuteen. Kaikenlainen kiihkeä populismi ja uskonnollinen fanaattisuus on nosteessa meilläkin mutta Tuominen vie tarinansa motiivit liian pitkälle. Hän myös yhdistää mielestäni liian suoraan seksuaalisen poikkeavuuden ja uskonnollisen fanaattisuuden aivan kuin niillä olisi keskenään suora syy- ja seuraussuhde. Myös poliisivoimien toiminnan oikeellisuus, keskinäinen riitely ja erilaiset eettiset näkemykset tuntuvat minusta lukijana vierailta. Ehkä olen sisäistänyt liiaksi käsityksen suomalaisen poliisin suoraselkäisyydestä ja korkeasta moraalista varsinkin nyt, kun USA:n poliisin kyseenalainen toiminta on noussut julkisuuteen.

Dekkareiden ystäville Arttu Tuomisen Hyvitys on mainiota kesälukemista. Kirjalle varmasti saadaan jatkoa, sillä niin monia asia jää auki ja vaille vastausta. Vähemmän nykydekkareita lukenut saattaa hämmästellä Tuomisen piirtämää kuvaa suomalaisen pikkukaupungin arjesta, jossa kaikenlainen fanaattisuus ja yltiöpopulismi kukoistaa. Toivottavasti tuo kuva on olemassa vain kirjan sivuilla.

Juha Pikkarainen