Antti Heikkinen Maaseudun tulevaisuus WSOY 2019

3.8.2020

Suomi on täynnä tarinoita taantuvista kaupungeista ja kirkonkylistä puhumattakaan aivan tavallisista maalaiskylistä, joista kaikki palvelut ja melkein kaikki ihmisetkin ovat kadonneet. Jäljellä on vain tyhjiä ja hitaasti rapistuvia rakennuksia, joilla ei ole juurikaan taloudellista arvoa. Halvasta hinnasta huolimatta ne eivät käy kaupaksi. Jokaisella kylällä on oma tarinansa, joka hitaan näivettymisen seurauksena uhkaa kadota kokonaan, koska kukaan ei ole tarinaa kertomassa ja viemässä kylän historiaa eteenpäin uusille ihmisille.

Kirjailija Antti Heikkinen on viime syksynä ilmestyneessä romaanissaan Maaseudun tulevaisuus tarttunut yläsavolaisen Nasaretin kylän tarinaan. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1985 syntynyt Antti Heikkinen on uskomattoman tuottelias ja monipuolinen taiteilija. Hän on julkaissut kuudessa vuodessa viisi romaania ja neljä elämäkertaa. Kirjoittamisen ohessa Heikkinen näyttelee, dramatisioi ja ohjaa. Voisi kuvitella, että kova työtahti näkyisi jäljessä mutta ainakin Maaseudun tulevaisuus on hyvin luettava romaani, jonka tarina vetää mukaansa.

Maaseudun tulevaisuus on ns. yhden päivän romaani. Se tapahtuu eräänä kesäisenä sunnuntaina, jolloin vietetään Nasaretin Kirkastusjuhlia. Ne pidetään kylän nuorisoseuran talolla. Vuosittain pidettävässä juhlassa muistellaan kylän loistavaa menneisyyttä ja tällä kertaa on saatu juhlapuhujaksi vaalipiirin keskustalainen kansanedustaja. Lisäksi paikkakunnalle muuttanut mutta kaupunkiin kaipaava runoilija on löytänyt uusia tietoja kylän historiasta. Hän pitää Kirkastusjuhlassa esitelmän, jossa aikoo rikkoa vanhoja myyttejä kylän synnystä. Esitelmää kirjoittaessaan ja arkistoja penkoessaan runoilija on tutustunut ja rakastunut Camillaan. Tämä pitää netissä blogia, jossa on hyökännyt voimakkasti maaseutua vastaa. Camillan mielestä olisi ihmiskunnalle hyväksi, jos koko suomalainen maaseutu suljettaisiin ja ihmiset muuttaisivat kaupunkeihin.

Nasaretin kylässä toimii vielä kaksi varsinaista maatilaa, joissa viljellään maata ja pidetään karjaa. Pienempää tilaa hoitaa tv-ohjelmasta itsellen vaimon hankkinut Jarmo. Toisen tilan vanha emäntä Maire johtaa edelleen tilaansa, vaikka sukupolvenvaihdos on tehty ja uusi emäntäkin on talossa. Maire on kuitenkin tottunut johtamaan kaikkia asioita myös Kirkastusjuhlia. Talkooapuna hänellä on vain pari muuta vanhempaa naista, kun miniäkin kieltäytyy kunniasta. Tarkoitus on tarjota juhlijoille rosvonpaistia lisukkeineen mutta kylässä liikkunut susi varastaa paistin juuri kun se piti toimittaa seurantalolle. Mikä nyt neuvoksi?

Romaanin tarinan varsinainen liikkeelle paneva voima on entinen kyläkoulun keittäjä Sisko, joka on ylpeä keittotaidoistaan. Pahaksi onneksi Camilla sattuu menemään keittäjän luo, eikä mikään keittäjän tarjomuksista tunnu kelpaavan. Pitäisi olla vegaanista ja ympäristöystävällistä ruokaa, sianlihakastike ei maistu. Keittäjä on lukenut netistä Camillan blogia ja suuttuu. Hän vangitsee Camillan vanhaan navettaan mutta tämä pääsee sieltä karkuun. Keittäjä tarttuu hirvikivääriin, jolla aikoo ampua ilmaan mutta kompastuu juuri laukaushetkellä. Laukaus osuu naapurin nuorta isäntää käsivarteen. Kun sitten ambulanssi ja poliisi saapuvat, odottaa Sisko jo valmiina laukku pakattuna, että hänet vangittaisiin ja vietäisiin vankilaan. Hämmästys on suuri, kun poliisit eivät viekkään häntä.

Antti Heikkinen on kirjoittanut hyvin monipolvisen tarinan, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Heikkinen käyttää romaanissaan useita eri kertojia ja näin tapahtumat saavat aina hieman erilaisen luonteen. Kirjailija on liittänyt tarinaansa melkein kaikki syrjäisten kylien ongelmat mutta hän tarkastelee asioita pilke silmäkulmassa. Kirjailijan myötätunto on selvästi maaseudun ihmisten puolella pahaa maailmaa vastaan. Oman tragiikkansa romaanin tarinaa tuo yli yhdeksänkymppinen opettajapariskunta ja heidän kohtalonsa. Kun yhteiskunta ei pysty tarjoamaan tarpeelisia palveluita, päättää vaimonsa omaishoitajana toimiva mies toimia omin päin mutta sydän pettääkin juuri ratkaisevalla hetkellä.

Antti Heikkisen uusin romaani Maaseudun tulevaisuus näyttää karulla tavalla syrjäisten kylien nykyhetken ja tulevaisuuden. Voi oikeastaan todeta yleisemminkin, että kylillä on takana loistava menneisyys mutta tulevaisuutta ei ole olemassakaan. Romaania voi pitää tiukkana kannanottona vanhan maaseudun ja siellä yhä asuvien ihmisten puolesta.

Juha Pikkarainen