Anna Soudakova Mitä männyt näkevät Atena 2020

23.8.2020

Voittajat ja vallassaolijat kirjoittavat aina historian ja menneisyytensä uudelleen. Poikkeuksetta voi sanoa, että tuo uudelleenkirjoitus ei kerro koko totuutta. Mitään yhtä totuutta ei tietenkään ole olemassakaan, sillä jokainen ihminen kokee historiansa omalla tavallaan. Kokemus perustuu ihmisen omiin tuntemuksiin ja harvoin meillä kaikilla on samanlaisia tuntemuksia. Tietenkin on iso määrä erilaisia faktoja, joiden muuttaminen tai unohtaminen on historian vääristämistä pahimmillaan. Sitäkin tehdään kaikkialla. Onneksi on kaunokirjallisuutta, jossa voi kertoa yksittäisen ihmisen omista kokemuksista ja tuntemuksista. Niitä ei kukaan voi väittää vääriksi.

Pietarissa tai silloisessa Leningradissa vuonna 1983 syntynyt Anna Soudakova muutti 8-vuotiaana vanhempiensa mukana Turkuun. Hän työskentelee tänään äidinkielenopettajana. Atena julkaisi äsken Soudakovan esikoisromaanin nimeltään Mitä männyt näkevät. Romaanissa Soudakova kertoo vuonna 1931 syntyneen isoisänsä Jurin tarinan. Romaani koostuu isoisän tarinasta ja romaanin henkilöihin liittyvistä alkuperäisistä kirjeistä ja viranomaisten kirjoittamista asiakirjoista.

Tarina alkaa vuodesta 1936, jolloin vietetään isoisän 5-vuotissyntymäpäivää. Eletään vielä hyvää aikaa Leningradissa ja koko perhe; isä, äiti, Maria-sisko ja Juri sekä samassa asunnossa asuvat isovanhemmat ovat koolla. Sekä Jurin vanhemmat että isovanhemmat ovat hyvin koulutettuja eli parempaa väkeä. Ilmapiiri Neuvostoliitossa on kuitenkin alkanut kiristyä ja eräänä päivänä turvallisuuspoliisin mustapukuiset miehet ovat ovella. Ensin viedään isä ja kohta äitikin suoraan työpaikaltaan. Kansanviholliseksi tuomittu menetti Neuvostoliitossa myös asuntonsa ja myöhemmin selviää, että juuri perheen tilava asunto oli pontimena perättömälle ilmiannolle.

Isovanhemmat yhdessä lastenlastensa Marian ja Jurin kanssa karkotetaan Uzbekistaniin. Iäkkäät ja sisätöihin tottuneet isovanhemmat eivät kestä surua ja kovia olosuhteita vaan kuolevat. Lapsenlapsista tulee orpoja. Maria haluaa huolehtia pikkuveljestään mutta tämä määrätään siskosta erilleen lastenkotiin 200 kilometrin päähän. Siellä kansanvihollisen äpärällä ei ole mitään arvoa ja Juri karkaa. Hän löytää siskonsa ja tämän täytettyä 18 vuotta he palaavat takaisin vapautettuun Leningradiin.

Sekä Maria että Juri haluavat opiskella, vaikka se on vaikeaa sodan hävittämässä kaupungissa. Kaikesta on pulaa. Töitä on tarjolla liikaakin ja se viivästyttää opiskelua. Myös kansanvihollisen jälkeläisen leima tuntuu seuraavan ikuisesti. Melkein kaikki tiet sulkeutuvat siinä vaiheessa, kun kysytään jotakin vanhemmista. Lopulta Juri pääsee metsäteollisuusakatemiaan ja valmistuu insinööriksi. Työura urkenee Petroskoissa mistä löytyy myös suomensukuinen vaimo Tanja.

Juri elää perheensä kanssa ensin Petroskoissa ja sitten Leningradissa hyvin koulutetun neuvostokansalaisen turvallista elämää, eikä voi valittaa. Omien vanhempien kohtalo kuitenkin jäytää mieltä, vaikka virallisia ilmoituksia heidän kohtalostaan on tullut jo 1950-luvun lopulta alkaen. Mutta ovatko ilmoitukset kuitenkaan totta?

Maailma ympärillä muuttuu ja sen mukana muuttuu myös Jurin elämä. Hänen tyttärensä muuttaa Suomeen, kun suomensukuisten paluumuutto on mahdollista 1990-luvun alussa. Myös Jurin vaimo haluaa Suomeen ja lopulta Jurikin myöntyy muuttamaan. Muutos arvostetusta neuvostokansalaisesta maahanmuuttajaksi Suomeen yllättää positiivisesti, vaikka uusi kieli tuottaakin ongelmia. Vanhempien ja muidenkin sukulaisten kova kohtalo jäytää yhä mieltä. Asia selviää vasta Memorial-yhdistyksen tutkimuksissa. Isän ja äidin määränpää oli Karhumäessä, missä heidät teloitettiin ja haudattiin joukkohautoihin Sandarmohin männikkökankaalle. Sinne päättyi myös minun isoisäni matka samoihin aikoihin vuonna 1938.

Juri ei ehdi Sandarmohiin mutta hänen lapsenlapsensa pääsee hautapaikalle. Mutta miten käy muistojen vaalimisen, kun Venäjän valtio väittää, että Sandarmohiin on haudattu vain venäläisiä vankeja jatkosodan aikana suomalaisten toimesta ja Memorial-yhdistyksestäkin on tehty valtion vastaista toimintaa harjoittava vakoilujärjestö?

Anna Soudakovan Mitä männyt näkevät on koskettava romaani rankasta aiheesta. Se on myös kertomus ihmisen voimasta ja kyvystä selviytyä, vaikka joutuisi kokemaan kuinka kovaa kohtelua. Romaani myös rohkaisee lukijaa luottamaan ihmisten omaan kertomukseen, vaikka viralliset tahot väittäisivät jotakin muuta. Se on yksi hyvän kaunokirjallisuuden jaloista tehtävistä.

Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994

Timo Leskelä (toim.) Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta Tammi 2008