Jyrki Nummi, Maria Laakso, Toni Lahtinen ja Pertti Haapala toim. Väinö Linna tunnettu ja tuntematon WSOY 2020

11.10.2020

Kaikkien kansakuntien kirjallisuudenhistoriaan kuuluu yleensä vai yksi tai korkeintaan kaksi kirjailijaa, joista puhutaan kansalliskirjailijana. Kyse ei ole mistään virallisesta arvosta vaan nimityksestä tai asemasta. Harvoin kansalliskirjailijan nimitys saadaan kirjailijan eläessä, yleensä nimitys annetaan jälkikäteen. Meillä sai kansallisrunoilijan aseman Maammelaulun kirjoittaja J. L. Runeberg jo eläessään, vaikka hän kirjoitti runonsa ruotsin kielellä. Suomenkielisen kirjallisuuden perustajana pidetään Aleksis Kiveä mutta kansalliskirjailijaksi häntä alettiin nimittää vasta kymmeniä vuosia kuoleman jälkeen 1900-luvun alkuvuosina.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta toisen kansalliskirjailijamme Väinö Linnan syntymästä. Linna lunasti asemansa kansalliskirjailijana kahdella romaanillaan, joiden asema kaikkien suomalaisten lukemistossa on kiistaton. Nämä romaanit Tuntematon sotilas ja Täällä Pohjantähden alla muuttivat myös suomalaisten käsityksiä sisällissodasta ja jatkosodasta. Myös romaaneista tehdyt näytelmäversiot ja elokuvat pönkittivät romaanien suosiota. Jos kirjailija pystyy romaaneillaan muuttamaan koko kansan näkemyksiä, ansaitsee kiistatta kansalliskirjailijan aseman.

Väinö Linnan 100 – vuotisjuhlavuoden nimissä ilmestyy useita teoksia, joissa Väinö Linnaa ihmisenä ja varsinkin hänen teoksiaan käsitellään hyvinkin monelta eri kantilta. Yksi näistä kirjoista on Jyrki Nummen, Maria Laakson, Toni Lahtisen ja Pertti Haapalan toimittama kirja nimeltään Väinö Linna tunnettu ja tuntematon. Kirjan on kustantanut WSOY.

Vaikka Väinö Linnan kaksi viimeistä romaania on saanut miljoonia lukijoita sekä Suomessa että maailmalla jo kolmannessa polvessa, on hänen romaaniensa suosion syiden selvittelyssä ja erilaisissa lähestymiskulmissa vielä paljon tehtävää. Miksi juuri nämä romaanit puhuttavat suomalaisia? On sanottu, että Tuntematon sotilas ilmestyi oikeaan aikaan kymmenen vuotta sodan jälkeen. Kiihkein jälleenrakennus oli jo takanapäin ja sotakorvauksetkin oli maksettu. Ihmisillä oli aikaa lukea. Myös itse kirjailija oli kehittynyt kirjoittajana julkaistuaan kaksi romaania eli taitoa loistavan romaanin kirjoittamiseen oli olemassa.

Yrjö Varpion mielestä vuonna 1953 kirjoitetulla mutta vasta vuonna 1990 julkaistulla esseellä Hiilikoukku lapioksi Linna pohti yhteiskunnan tilaa perusteellisesti. Se ei kuitenkaan kelvannut aikakausilehdille. Koska essee ei kiinnostanut lehdistöä, piti Linnan kirjoittaa ihmisten ajattelua ravisuttavat romaaninsa. Kustantaja kuitenkin karsi Tuntemattomasta sotilaasta monia Linnan mielestä tärkeitä yhteiskunnallisia huomioita. Ne julkaistiin vasta vuonna 2000, kun alkuperäinen Sotaromaani tuli julkisuuteen. Mutta kaiken olennaisen myös kustantajan karsima Tuntematon sotilas sisälsi ja se riitti meille lukijoilla.

Vähemmän on puhuttu siitä, miten nuori Väinö Linna oli kirjoittaessaan pääteoksensa. Kun Täällä Pohjantähden alla valmistui vuonna 1962, oli Väinö Linna vasta 41-vuotias. Pääteosten kirjoittamisprosessi kesti kymmenisen vuotta ja vaati tolkuttomasti kahvia ja tupakkaa. Fyysisesti Linna oli paljon ikäistään vanhempi. Hän on itsekin myöntänyt, ettei hänen terveytensä olisi kestänyt uusien romaanien kirjoittamista. Hänen kirjoittamistapansa oli siihen liian raskas.

Esseiden ja esitelmien kirjoittaminen ei vaatinut niin kovaa fyysistä ponnistelua ja niiden kirjoittamista Väinö Linna jatkoi vuoteen 1984 saakka, jolloin hän sai aivoinfarktin. Linnan esseet julkaistiin paksuna yhteisniteenä vuonna 1990. Väinö Linna sai 1970-luvulla eräänlaisen kansallisen oraakkelin aseman, jolta kysyttiin mielipidettä melkein joka asiaan. Jyrki Nummen mukaan Väinö Linnan asema oli niin korkea, ettei sen korkeammalle Suomessa voi nousta.

Tästä päivästä katsellen tuntuu käsittämättömältä sekä Tuntemattoman sotilaan että Täällä Pohjantähden alla saama ristiriitainen vastaanotto lehdistössä. Modernistit moittivat Linnaa kirjailijana vanhakantaiseksi ja sivistyneistölle Linnan käsitys sekä sisällissodasta että jatkosodasta oli väärä. Suuri lukeva yleisö piti kuitenkin Linnan käsityksiä oikeina ja luki romaaneja. Moni sellainenkin suomalainen, joka ei juurikaan kirjoja lue, tarttui Linnan romaaneihin. Voi oikeutetusti sanoa, että Linnan romaanit muuttivat sekä yleistä mielipidettä että maamme historiaa enemmän kuin mitkään muuta kirjat.Väinö Linna tunnettu ja tuntematon antaa lukijalle uudenlaisia eväitä tarttua Linnan romaaneihin uudelleen.

Juha Pikkarainen