Eero Ojanen Jaakko Juteini, Suomen ensimmäisen kirjailijan tarina Into 2020

23.11.2020

Varmasti jokaiselle koululaiselle Suomessa on opetettu tai ainakin yhdessä on laulettu laulua Arvon mekin ansaitsemme Suomen maassa suuressa. Opettamisen yhteydessä on saatettu mainita, että laulun sanat kirjoitti Jaakko Juteini. Siihen tiedot laulun tekijästä usein jäävätkin. Kuka oli ja mitä teki tämä tuntematon mies?

Vuonna 1954 syntynyt Eero Ojanen on laajentanut kirjallista tuotantoaan tärkeällä elämäkerralla nimeltään Jaakko Juteini, alaotsakkeena Suomen ensimmäisen kirjailijan tarina. Kirjan on kustantanut Into ja sen erinomaisen kuvituksen on laatinut Elina Salonen. Eero Ojanen on Jaakko Juteini -seuran puheenjohtaja. Aikaisemmin Ojanen on kirjoittanut lukuisia teoksia filosofiasta. Ojanen on syntynyt Hattulassa kuten Jaakko Juteinikin.

Kansojen historia tehdään kynällä mutta aivan tyhjästä se ei synny. Suomen ja suomalaisuuden perusta luotiin ns. romantiikan aikana 1820-luvulta alkaen. Tuolloin kansakunnan kaapin päälle nostetut Snellman, Lönnrot, Topelius ja Runeberg opiskelivat ja loivat toiminnallaan pohjaa. Me jälkipolvet voimme vain ihailla ja olla ylpeitä heidän tekemisistään. Voi kuitenkin sanoa, että näiden suurmiesten toimet peittivät alleen jälkipolvien silmissä Jaakko Juteinin elämän ja laajan tuotannon. Hän sattui elämään hieman liian aikaisin.

Jaakko Juteini syntyi vuonna 1781 Hattulan Rahkoilan kylässä ja kuoli 1855 Viipurissa. Hyväpäisenä poikana hän haaveili koulusta. Seurakunnan kirkkoherrakin lie kannustanut vanhempia pojan kouluttamiseen. Elokuussa 1793 Juteini pääsi Hämeenlinnan triviaalikouluun. Matkaa sinne oli vain 15 kilometriä. Ainakin loma-ajat ja isommat pyhänseudut hän saattoi olla kotona. Koulunkäynnin alku ei ollut helppo, koska koulukielenä oli outo ruotsin kieli. Oppilaana Juteini ei ollut erityisen hyvä, korkeintaan keskitason oppilas. Eero Ojasen mielestä Hämeenlinnan koulu antoi hyvän perustan ja siellä syntyi Jaakko Juteini, koska nimi piti olla. Kotitalosta Juutilasta tuli ruotsinkielinen Juden, jonka hän väänsi suomalaiseksi Juteiniksi.

Jaakko Juteini tähtäsi yliopistoon ja lähti talvella 1800 Turkuun lukioon täydentämään triviaalikoulun opintoja. Saman vuoden syksyllä hän kirjoittautui Turun Akatemiaan ylioppilaana. Talonpoikaisista oloista tullut suomenkielinen ylioppilas oli hyvin harvinainen. Kuten monet muutkin köyhistä oloista tulleet Juteinikin toimi opintojensa ohessa kotiopettajana useaan otteeseen. Jaakko Juteinin tarkoitus oli opiskella papiksi mutta hän luopui tuosta ajatuksesta ehkä omantunnon syistä. Uusi tavoite oli siviilivirkamiehen ura.

Kirjalliset harrastukset Jaakko Juteini aloitti jo opiskeluaikana. Hänen ensimmäinen julkaistu tekstinsä oli muistoruno H.G.Porthanille tämän kuoleman johdosta. Runo oli kirjoitettu suomen kielellä kalevalamittaan ja se ilmestyi Åbo Tidning -lehdessä 31.3.1804. Juteini kirjoitti opiskeluaikana myös muita muistorunoja. Eero Ojanen arvelee, että jo tuolloin Juteini päätti, että hanestä tulisi kirjailija. Hänen esikoisteoksensa Jak. Juteinin kirjoituksia I ilmestyi maaliskuussa 1810.

Jaakko Juteini lopetti opiskelun vuonna 1812, eikä suosittanut loppututkintoa. Siviilivirkamiehen ura urkeni 2.12.1813, kun Juteini aloitti maistraatin sihteerinä Viipurissa. Tuossa työssä hän oli yli 26 vuotta eläkkeelle saakka. Ylivoimaisesti suurimman osan kirjallisesta tuotannostaan Juteini kirjoitti Viipurissa. Vuosina 1815 – 19 hän julkaisi yhteensä 26 erilaista teosta: runoja, sananlaskuja, vitsejä, tietoteoksia ja kirjoituksia. Osa näistä teoksista oli oikeammin ohkaisia kirjasia. Kaikkiaan Jaakko Juteini on kirjoittanut yli 40 teosta.

Jaakko Juteini joutui kirjailijauransa aikana ankaran nimettömän kritiikin kohteeksi, mikä masensi ja välillä hiljensi hänet useaksi vuodeksi. Hänet myös palkittiin ansioistaan vuonna 1840 kunniatohtorin arvonimellä, mikä oli tuolloin hyvin harvinaista. Mutta saiko valistusmies ja kirjailija Jaakko Juteini ansaitsemaansa arvostusta elämänsä aikana ja myöhemminkin? Eero Ojasen mielestä kyllä ja ei. Vaikka Juteini kirjoitti paljon runoissaan kalevalamittaa ja nosti ensimmäisten joukossa Kalevalan henkilöhahmot julkisuuteen, myöhempi Kalevala-kirjoittelu on hänet unohtanut. Ojasen mielestä Jaakko Juteinin tuotannon laajuus ja monipuolisuus on aiheuttanut sen, ettei hänestä ole tehty kunnollista kokonaistutkimusta.

Toivottavasti Eero Ojasen nyt ilmestynyt elämäkerta innostaa nuoret tutkijat paneutumaan tämän ensimmäisen suomenkielisen kirjailijan tuotantoon. Jaakko Juteini todella ansaitsee tulla tarkemmin tutkituksi.

Juha Pikkarainen