Johanna Hulkko Vähäisiä tyyppivikoja Atena 2020

21.12.2020

Jo edesmenneen tätini mies ajoi työelämässä ollessaan monta miljoonaa kilometriä erilaisia autoja. Hän sanoi aina, että pahimpia törttöilijöitä liikenteessä ovat Saabilla ajavat. Hänen mielestä saabismi lähentelee sairautta. Enimmillään Saabeja oli liikenteessä varmasti 1990-luvulla, jolloin niitä rakennettiin Uudessakaupungissakin. En tiedä onko tädin miehen väitteissä perää, jos on, niin Saabin autokseen valitsivat tietynlaiset ihmiset. He luottivat ruotsalaiseen autonvalmistukseen ja kokivat olevansa turvassaan Saabissaan. Muista liikenteessä olevista ei heidän mielestä tarvitse välittää, vaikka liikenteen sujuvuus on yhteispeliä.

Vahvistusta Saabilla ajavien erilaisuudesta saa Johanna Hulkon syksyllä ilmestyneestä hauskasta mutta hieman traagisesta romaanista nimeltään Vähäisiä tyyppivikoja. Kirjan on kustantanut Atena. Kyseessä on vuonna 1969 syntyneen Hulkon kolmas romaani. Näiden lisäksi hän on julkaissut suosittuja ja palkittuja Geokätkijät-lastenkirjoja. Hulkko kirjoittaa myös tv-sarjaa Uusi päivä.

Romaanin päähenkilö on 42-vuotias Mika. Hän on naimisissa Rouvansa kanssa ja heillä on 12-vuotias tytär. Jo varhain Mika rakastui Saabeihin. Hän pääsi ensimmäisen kerran Saabin rattiin pikkupoikana, eikä kyseessä ollut mikä tahansa auto vaan poliisi-Saab. Isoisä otti Mikan syliinsä ajaessaan työautoaan. Varsinainen rakkaus roihanti alakouluikäisenä, kun naapurustossa asuva automekaanikko Miettinen rassasi pajassaan autoaa. Se oli paskanruskea vuosimallin 1978 99 GL Saab. Mika kävi usein Miettisen pajalla. Hän makasi mielellään auton alla ja kuunteli Miettisen juttuja. Auton rekkari oli VHS- 449, mistä tuli lempinimi Videosaab.

Miettinen kauppasi samaista Videosaabia Mikalle, kun tämä oli armeijassa. Auto piti saada, vaikka pyydetty tonni oli kova homma saada kasaan. Mikan riiaus tyttöystävän kanssa muuttui avioliitoksi Videosaabin avulla. Tämän mallin tyyppivika, roikkuva kattoverhoilu, tuli tutuksi myös Rouvalle, kun nuoren parin tapaan auton kattoa tuli katseltua myös autossa selällään maaten. Kun nuoren parin yhteiselo jatkui, perheen autoksi muutaman syrjähypyn jälkeen vakiintui Saab. Niiden taso, hinta ja lukumäärä myös kasvoi. Yhden auton kanssa eläminen kahden kuskin perheessä on tietenkin tuhertamista ja molemmille piti hankkia oma Saab.

Vaikka Saabeissa on Mikan mielestä vähän tyyppivikoja, saa niihin uppoamaan paljon rahaa. Varsinkin jos Saabit tulevat rakkaiksi ja niihin kasvaa intohimo. Kun ympäristötietoisuus tulee vielä mukaan, ollaan melko varmasti vaikeuksissa. Iso ja painava auto kaasukäyttöisenä hybridinä on oikeastaan ihme, eivätkä ihmeet ole halpoja. Kun auto ja vaimo taistelevat Mikan rakkauden kohteena vain ihme voi pelastaa. Kun mukaan tulee vielä kuntosalilla tavattu nuori ja nätti nainen Titta, on kaikki oikeastaan menetetty. Ainakin Mika joutuu valehtelemaan Rouvalleen. Pieni valhe johtaa isompaan valheeseen ja rehellisyyteen on vaikea palata.

Johanna Hulkko on kirjoittanut romaaniinsa myös kolmannen tason, jota edustaa merikotkaperhe. Sen elämää Viron rannikolla voi seurata netistä. Mitä enemmän Mika sotkeutuu valheisiinsa, sitä hanakaammin hän katselee elävää kuvaa merikotkan pesältä. Myös kotkilla on yksi poikanen kuten Mikalla ja Rouvallakin. Miten kotkat onnistuvat poikasensa kasvattamisessa? Onko heillä samanlaisia ongelmia kuin Mikalla tyttärensä kanssa?

Lukijana täytyy todeta, että Johanna Hulkko tuntee Saabinsa läpikotaisin. Jostakin haastattelusta luin, että kirjailija sanoi ajaneensa poliisi-Saabia lukuunottamatta jokaisella romaanissa kuvatulla Saabilla. Hänen omalla Saabillaan on sama kutsumanimikin kuin yhdellä romaanin Saabeista. Ehkä Hulkon saabismi lähentelee tädin miehen mainitsemaa sairautta. Joka tapauksessa kirjailija kykenee kuvaamaan Mikan kokemuksia autojensa kanssa hyvin lämpimästi. Mikan Saabeista kasvaa melkein inhimillisä olentoja.

Miten Mikalla ja Rouvalla yhteiselämässään käy ja miten Saabit siihen liittyvät? Sen saat selville vain lukemalla tämän hauskan ja hieman surumielisen romaanin, jossa autot saavat ison roolin. Vähäisiä tyyppivikoja on romaani, josta oppii jotakin meistä ihmisistä ja hyvin paljon Saabeista.

Juha Pikkarainen