Peter Englund Murha Sunnuntaitiellä WSOY 2020

13.12.2020

Kun tunnettu kirjailija vaihtaa lajia laajasta ja vakavastiotettavasta historiallisesta romaanista dekkariin, aletaan helposti puhua välityöstä, ei niinkään uudesta aluevaltauksesta. Näin siitä huolimatta, että dekkareiden kirjoittaminen, kustantaminen ja lukeminen on tänään hyvin suosittua. Lähes koko ajan myyntilistojen kärjessä on muutama dekkari. Mutta dekkareitakin voi kirjoittaa monella tavalla, perinteisesti tai uutta luovasti.

Entinen Ruotsin Akatemian jäsen ja sen päätoiminen sihteeri Peter Englund on kirjoittanut poikkeavan ja uusia uria aukovan dekkarin nimeltään Murha Sunnuntaitiellä. Kari Kosken suomentaman kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1957 syntynyt Englund on koulutukseltaan historiantutkija. Hän on väitellyt tohtoriksi ja opettanut yliopistoissa. Hänet tunnetaan historiallisista romaaneista, jotka ovat herättäneet myös polemiikkia. Peter Englund erosi Ruotsin Akatemiasta vuonna 2018 metoo-kohun aikana, vaikkei häntä syytetty mistään.

Murha Sunnuntaitiellä on tapahtunut oikeasti vuonna 1965. 27. heinäkuuta löytyi vanhempiensa rivitaloasunnosta Sunnuntaitieltä alaston 18-vuotias nainen kuolleena. Näytti aluksi siltä, että kyseessä on itsemurha, sillä ulkoisia merkkejä väkivallasta ei ole. Kuollut nainen, Kickan Granell, oli kihloissa ja palannut vasta ulkomailta. Sulhanen ja tuttavat eivät usko, että elämänhaluinen ja ulospäinsuuntautunut Kickan olisi tappanut itsensä. Poliisin tarkemmissa tutkimuksissa löytyy sängystä spermatahra ja ruumiinavauksessa selviää, että uhri oli ollut ennen kuolemaansa sukupuoliyhteydessä. Ilmeisesti kyseessä oli seksuaalimurha.

Peter Englund käyttää kerronnassaan poliisin ja tuomioistuimen aikanaan laatimia virallisia papereita. Hän siteeraa poliisin tutkintapöytäkirjoja lähes sellaisenaan mutta sitoo nämä taitavasti kuvaukseen tuon ajan ruotsalaisesta yhteiskunnasta. Historiantutkijana hän kykenee kuvaamaan koko yhteiskunnallisen tilanteen hyvin tarkasti. Vaikka tapahtumista on kulunut yli 50 vuotta, on tuo aika monelle lukijalle vieras ja outo. Silloin elettiin ruotsalaisen hyvinvointiyhteiskunnan kulta-aikaa ja sosialidemokraattien vallan huippua. Pääministerinä oli Tage Erlander ja Olof Palme oli politiikan nouseva tähti. Edellisissä vaaleissa sosialidemokraatit saivat melkein puolet äänistä. Pitkän sodanjälkeisen hyvinvointivaltion rakennusajan jälkeen maailma oli muuttumassa voimakkaasti.

Sunnuntaitien murhan tutkimukset herättivät huomiota ja lehdistö kirjoitti siitä päivittäin. Poliisin tutkimukset etenivät mutta johtivat monta kertaa umpikujaan, Tekijästä ei ollut hajuakaan, vaikka kuolinsyykin selvisi. Murhaaja oli käyttänyt nukutusainetta mutta ehkä vahingossa liikaa ja uhri menehtyi. Poliisi vetosi yleisöön, jotta tekijästä löytyisi vihjeitä. Niitä tulee paljon mutta ennen tietokoneaikaa kaikki työ tehtiin käsin ja se vei aikaa.

Vihjeitä seulottiin tarkasti ja yhdeksi epäillyksi löytyi Itävallasta lähtöisin oleva Friedrich Wagner. Hän asui lähellä murhapaikkaa. Kuulusteluissa ei selvinnyt kuitenkaan mitään raskauttavaa ja epäilty vapautettiin. Epäily kuitenkin eli ja poliisi teki kotietsinnän Wagnerin asuntoon. Sieltä löytyi runsaasti erilaista materiaalia, jotka liittivät Wagnerin entistä selvemmin Kickan Granellin murhaan.

Alkoi pitkä kuulusteluvaihe, missä epäiltyä kovisteltiin monin tavoin. Samanaikaisesti rikospaikkatutkimukset uusittiin aikaisempaa tarkemmin. Kuulusteluissa selvisi, että Wagner oli jo pitkään hakenut naisseuraa, jotta olisi päässyt sukupuoliyhteyteen. Pitkien kuulustelujen jälkeen Wagner sai syytteen murhasta ns. todennäköisin syin joulukuun alussa 1965. Oikeus kuitenkin vapautti Wagnerin. Tuomio oli sensaatio ja puolustuksen suuri voitto. Wagner ei kuitenkaan päässyt vapaaksi vaan hänet suljettiin mielisairaalaan. Myöhemmin hovioikeudessa hänet todettiin syylliseksi kuolemantuottamukseen murhan sijasta.

Peter Englundin Murha Sunnuntaitiellä avaa mielestäni uutta latua. Se kaihtaa viihdedekkareiden väkivaltakuvauksia ja monesti mahdottomilta tuntuvia juonenkäänteitä. Kirja pohjautuu aitoon tutkimusaineistoon, jonka taitava kirjoittaja saa elämään. Lainaamalla rikoksentekijän omia kirjoituksia ja sijoittamalla ne etenevän kerronnan sekaan, lukija oppii ymmärtämään syyllisen vääristynyttä ja sairasta ajattelutapaa. Kirjansa prologissa Englund kirjoittaa, että harvalla kirjallissuden alalla kerrotun ja todellisuuden välillä on niin ammaottava kuilu kuin viihdedekkareissa. Peter Englund kuvaa kirjassaan tapahtumia niin hyvin todenmukaisesti, ettei kuilua synny.

Juha Pikkarainen