Tuomas Kyrö Kirjoituskonevaras WSOY 2020

24.1.2021

Kirjailija Tuomas Kyrö ei varmasti tiennyt kuinka iso asia oli, kun Ylen tuottaja tilasi vuonna 2009 häneltä lyhyitä tekstejä Radio Suomen keskipäivän Pätkä - kuunnelma- paikalle.Tekstejä piti olla 20 kukin kestoltaan 5 minuuttia. Palkkioksi tuottaja tarjosi 1500 euroa ja köyhä kirjailija tarttui syöttiin. Kyrö kirjoitti tekstit ja lähetti tiedoston Yleen. Hän esitti kainon toiveen, että näyttelijä Antti Litja lukisi tekstit. Yleensä tämmöisissä lyhyissä jutuissa käytetään Ylen omia näyttelijöitä. Onneksi tällä kertaa tehtiin poikkeus.

Edellä kerrottu tarina löytyy Tuomas Kyrön viime syksynä ilmestyneestä omaelämäkerrallisesta kirjasta nimeltään Kirjoituskonevaras. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1974 syntynyt Kyrö on yksi tämän hetken luetuimpia kirjailijoitamme, kiitos Mielensäpahoittajan. Hänen kirjojaan on painettu yli miljoona kappaletta. Hänet on palkittu kirjailijana mutta myös tv-esiintyjänä. Lisäksi Kyrön Mielensäpahoittajasta on tehty kaksi elokuvaa, jotka ovat saaneet satojatuhansia katsojia.

Kirjoituskonevarkaassa Tuomas Kyrö kertoo miten peruskoulussa koulukiusattuna ja koulukiusaajana koheltaneesta urheilusta kiinnostuneesta melkein pikkurikollisesta kasvoi peruskoulun jälkeisen paikkakunnan vaihdon seurauksena laudaturin ylioppilas ja myöhemmin kirjailija sekä suosittu tv-kasvo. Kirjan nimi on paljastava, sillä koulupoikana Kyrö kilpaili kavereiden kanssa sillä, kuka pystyy varastamaan kaupasta isoimman ja turhimman esineen, jäämättä kuitenkaan kiinni. Tuomas Kyrö varastaa Olivetti-merkkisen kirjoituskoneen, sillä kuka nyt kirjailijaksi haluaisi ruveta? Turhempaa kapinetta ei nuoren Kyrön mielestä ollut olemassakaan.

Ei Tuomas Kyrö myöskään 16-vuotiaana vuonna 1990 arvannut, kuinka tärkeäksi ja käänteentekeväksi muodostuu yksi mökkireissu koulukaverin Tommin ja tämän isän kanssa. Tuolla reissulla hän tapaa koulukaverinsa papan, jolla oli tapana sanoa aina välillä: ”Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin” Tämän jälkeen pappa jatkoi jutustelua, joka oli täynnä mielipahaa. Aiheena saattoi olla melkein mikä tahansa asia maan ja taivaan väliltä. Ennen kuitenkin kaikki oli paremmin kuin nykyään. Kaverukset muistelivat Tommin papan lausahduksia ja keksivät siihen erilaisia jatkoja. Vuonna 2009 asia palasi onneksi mieleen ja Tuomas Kyrö kirjoitti hahmon, josta sittemmin on tullut uudissana.

Vaikka Tuomas Kyrö on julkaissut vuodesta 2010 alkaen jo 12 Mielensäpahoittaja kirjaa, on hän kirjoittanut myös hienoja romaaneita vuodesta 2001 alkaen kaikkiaan yhdeksän. Hän kertoo erityisesti arvostavansa suomalaisista kirjailijoista Veikko Huovista, Juhani Peltosta ja Arto Paasilinnaa. Nämä kaikki ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä Kyrön tuotantoon. Paasilinnan Jäniksen vuotta mukaellen Kyrö kirjoitti romaanin Kerjäläinen ja jänis.

Lukijana minulle tulee sellainen olo, että Mielensäpahoittaja ja tv-työ vievät ehkä liiaksi kirjailijan aikaa. Mutta palkan edestä kirjailijakin kirjoittaa ja sitä Kyrö saa parhaiten muusta kuin romaanikirjailijan työstä. Varmasti Kyrö vielä palaa romaanien pariin kunhan oikea aihe putkahtaa esille.

Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Kyrö panee itsensä likoon myös kuvina, sillä jokaisen luvun alussa on valokuva kirjailijasta hieman erilaisissa varusteissa. Kuvat muistuttavat poliisin arkistoihinsa ottamia kuvia. Ehkä Kyrö odottaa poliisin yhteydenottoa paljastaessaan nuoruudensyntejään. Kirjansa loppuun Tuomas Kyrö on laatinut tarkat luettelot koko tuotannosta ja kaikista palkinnoista, jotka hän on uransa aikana saanut. Hyvistä luetteloista pitää kiittää erityisesti, sillä monista oikeista elämäkerroistakin näin hyvät taulukot valitettavasti puuttuvat.

Kirjan lopussa oleva tarina kehii koko kirjan kauniiksi paketiksi. Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen olivat Italiassa esittelemässä kirjojaan Olivettin kotipaikkakunnalla. Tietokoneiden aika tuhosi kirjoituskoneet ja kirjoituskonetehdas suljettiin. Kyrö muistelee omaa Olivetti-kokemustaan ja ihmettelee, kun yleisö ei naura jutulle yhtään. Hänelle selviää, että kääntäjä on liian häveliäs ja kaunistelee kertomusta. Kun teksti käännetään oikein nauraa yleisökin. Kyrön mielestä väärin kääntävä tulkki olisi oiva romaanihenkilö. Kun muuttaa tarinasta muutaman sanan, kaikki muuttuu. Mitä jos tulkki olisikin vaikka rauhanneuvotteluissa ja kääntäisi vaatimukset myönnytyksiksi ja uhkailut sovinnollisuudeksi? Tuomas Kyrö toteaa, että sanoilla voi muuttaa maailmanhistoriaa, sillä niillä on taivaallinen voima.

Juha Pikkarainen