Tuomas Kyrö Kirjoituskonevaras WSOY 2020

24.1.2021

Kirjailija Tuomas Kyrö ei varmasti tiennyt kuinka iso asia oli, kun Ylen tuottaja tilasi vuonna 2009 häneltä lyhyitä tekstejä Radio Suomen keskipäivän Pätkä - kuunnelma- paikalle.Tekstejä piti olla 20 kukin kestoltaan 5 minuuttia. Palkkioksi tuottaja tarjosi 1500 euroa ja köyhä kirjailija tarttui syöttiin. Kyrö kirjoitti tekstit ja lähetti tiedoston Yleen. Hän esitti kainon toiveen, että näyttelijä Antti Litja lukisi tekstit. Yleensä tämmöisissä lyhyissä jutuissa käytetään Ylen omia näyttelijöitä. Onneksi tällä kertaa tehtiin poikkeus.

Edellä kerrottu tarina löytyy Tuomas Kyrön viime syksynä ilmestyneestä omaelämäkerrallisesta kirjasta nimeltään Kirjoituskonevaras. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1974 syntynyt Kyrö on yksi tämän hetken luetuimpia kirjailijoitamme, kiitos Mielensäpahoittajan. Hänen kirjojaan on painettu yli miljoona kappaletta. Hänet on palkittu kirjailijana mutta myös tv-esiintyjänä. Lisäksi Kyrön Mielensäpahoittajasta on tehty kaksi elokuvaa, jotka ovat saaneet satojatuhansia katsojia.

Kirjoituskonevarkaassa Tuomas Kyrö kertoo miten peruskoulussa koulukiusattuna ja koulukiusaajana koheltaneesta urheilusta kiinnostuneesta melkein pikkurikollisesta kasvoi peruskoulun jälkeisen paikkakunnan vaihdon seurauksena laudaturin ylioppilas ja myöhemmin kirjailija sekä suosittu tv-kasvo. Kirjan nimi on paljastava, sillä koulupoikana Kyrö kilpaili kavereiden kanssa sillä, kuka pystyy varastamaan kaupasta isoimman ja turhimman esineen, jäämättä kuitenkaan kiinni. Tuomas Kyrö varastaa Olivetti-merkkisen kirjoituskoneen, sillä kuka nyt kirjailijaksi haluaisi ruveta? Turhempaa kapinetta ei nuoren Kyrön mielestä ollut olemassakaan.

Ei Tuomas Kyrö myöskään 16-vuotiaana vuonna 1990 arvannut, kuinka tärkeäksi ja käänteentekeväksi muodostuu yksi mökkireissu koulukaverin Tommin ja tämän isän kanssa. Tuolla reissulla hän tapaa koulukaverinsa papan, jolla oli tapana sanoa aina välillä: ”Kyllä minä taas niin mieleni pahoitin” Tämän jälkeen pappa jatkoi jutustelua, joka oli täynnä mielipahaa. Aiheena saattoi olla melkein mikä tahansa asia maan ja taivaan väliltä. Ennen kuitenkin kaikki oli paremmin kuin nykyään. Kaverukset muistelivat Tommin papan lausahduksia ja keksivät siihen erilaisia jatkoja. Vuonna 2009 asia palasi onneksi mieleen ja Tuomas Kyrö kirjoitti hahmon, josta sittemmin on tullut uudissana.

Vaikka Tuomas Kyrö on julkaissut vuodesta 2010 alkaen jo 12 Mielensäpahoittaja kirjaa, on hän kirjoittanut myös hienoja romaaneita vuodesta 2001 alkaen kaikkiaan yhdeksän. Hän kertoo erityisesti arvostavansa suomalaisista kirjailijoista Veikko Huovista, Juhani Peltosta ja Arto Paasilinnaa. Nämä kaikki ovat tavalla tai toisella jättäneet jälkensä Kyrön tuotantoon. Paasilinnan Jäniksen vuotta mukaellen Kyrö kirjoitti romaanin Kerjäläinen ja jänis.

Lukijana minulle tulee sellainen olo, että Mielensäpahoittaja ja tv-työ vievät ehkä liiaksi kirjailijan aikaa. Mutta palkan edestä kirjailijakin kirjoittaa ja sitä Kyrö saa parhaiten muusta kuin romaanikirjailijan työstä. Varmasti Kyrö vielä palaa romaanien pariin kunhan oikea aihe putkahtaa esille.

Omaelämäkerrallisessa kirjassaan Kyrö panee itsensä likoon myös kuvina, sillä jokaisen luvun alussa on valokuva kirjailijasta hieman erilaisissa varusteissa. Kuvat muistuttavat poliisin arkistoihinsa ottamia kuvia. Ehkä Kyrö odottaa poliisin yhteydenottoa paljastaessaan nuoruudensyntejään. Kirjansa loppuun Tuomas Kyrö on laatinut tarkat luettelot koko tuotannosta ja kaikista palkinnoista, jotka hän on uransa aikana saanut. Hyvistä luetteloista pitää kiittää erityisesti, sillä monista oikeista elämäkerroistakin näin hyvät taulukot valitettavasti puuttuvat.

Kirjan lopussa oleva tarina kehii koko kirjan kauniiksi paketiksi. Tuomas Kyrö ja Kari Hotakainen olivat Italiassa esittelemässä kirjojaan Olivettin kotipaikkakunnalla. Tietokoneiden aika tuhosi kirjoituskoneet ja kirjoituskonetehdas suljettiin. Kyrö muistelee omaa Olivetti-kokemustaan ja ihmettelee, kun yleisö ei naura jutulle yhtään. Hänelle selviää, että kääntäjä on liian häveliäs ja kaunistelee kertomusta. Kun teksti käännetään oikein nauraa yleisökin. Kyrön mielestä väärin kääntävä tulkki olisi oiva romaanihenkilö. Kun muuttaa tarinasta muutaman sanan, kaikki muuttuu. Mitä jos tulkki olisikin vaikka rauhanneuvotteluissa ja kääntäisi vaatimukset myönnytyksiksi ja uhkailut sovinnollisuudeksi? Tuomas Kyrö toteaa, että sanoilla voi muuttaa maailmanhistoriaa, sillä niillä on taivaallinen voima.


Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jorma Sutinen Yksinkertaisesti kaunis Myllylahti 2006

22.9.2006 Monissa uskonnoissa ja kulttuureissa kehitysvammaista ihmistä pidetään todellisena Jumalan lahjana meille ns. normaaleille ihmisille. Hänessä asuu yksinkertainen rehellisyys ja luottamus maailman puhtauteen ja hyvyyteen. Näin siitä huolimatta, että kehitysvammaiset joutuvat kaikkialla maailmassa kokemaan häpeää, ylenkatsetta ja halveksuntaa. Jännitimme kovin porukalla sitä, miten kehitysvammainen veljemme Jari suhtautuisi asiaan, kun äitimme pääsi pitkän sairaalareissun jälkeen kotiin. Jaria piti vähän valmistaa asialle, kun äitiä ei voinutkaan vielä halata. Kaikki oli Jarin mielestä nyt hyvin, koska äiti oli taas kotona. Jari saattoi rauhassa ja hyvillä mielin palata kortteeriinsa Kotipolulle. Parasta Jarin mielestä oli se, että äiti oli oikeasti hengissä hänen silmiensä edessä. Kumpa me muutkin tyytyisimme yhtä vähään. Kajaanilainen pappi Jorma Sutinen on kirjoittanut erittäin tärkeän ja puhuttelevan kirjan meille kaikille, ei pelkästään niille, joiden perheess...
Lue lisää

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

19.12.2008 Kun on elämäntyönsä tehnyt energiantekemisen parissa, ei voi kuin ihmetellä maan johtavien poliitikkojen puheita EU:n viikko sitten tekemän ilmasto- ja energiapäätöksen jälkeen. Suomen on lisättävä uusiutuvan energian käyttöä valtavasti tulevina vuosina mutta meillä toimitaan koko ajan päinvastoin. Uusiutuvaa energiaa tuottavia, hyvin toimivia ja kannattavia laitoksia suljetaan ja kuvitellaan ratkaisujen asiaan löytyvän jostakin kuin taikomalla. Vastuuta ilmastonmuuto- ja energia-asiassa sysätään meille tavallisille ihmisille, vaikka meidän arjessa tekemät toimet ovat vain murunen kokonaisuudessa. Miksi tässäkin elintärkeässä asiassa toimitaan pelkillä mielikuvilla, vaikka ne eivät auta meitä mitenkään? Kohti tuhoa on kai mukavampi mennä hymyssä suin ja kuvitellen, että edessäpäin on jotakin muuta kuin tuho. Pienen ihmisen yksi ratkaisu ilmastonmuutosta vastaan voi olla leivinuunin valitseminen yhdeksi lämmitysmuodoksi omakotitaloonsa. Meillä Suomessa on kaikkiaan...
Lue lisää

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994

27.9.1994 Melkein jokainen keski-ikäinen ja sitä vanhempi suomalainen muistaa Martti Innasen kuolemattomat iskelmäparodiat Elsa, kohtalon lapsi ja Esteri, tyttö sadepisarain. Ainakin Elsa-tango voitti radion silloisen listan, niin muistan. Martti Innanen syntyi Helsingissä vuonna 1931. Hänen muusikon uransa alkoi jo vuonna 1950 ja kesti 35 vuotta. Päätoimiseksi muusikoksi hän uskaltautui vasta vuonna 1968 iskelmäparodioitten menestyksen jälkeen. Musiikin tekemisen ja soittamisen lisäksi Martti Innanen on kirjoittanut lukuisia jatkokuunnelmia radioon ja monenlaisia tarinoita ja pakinoita eri lehtiin. Martti Innasen viimeisin aluevaltaus on kuvataide. Vuodesta 1974 alkaen hän on ripustanut naivistisia taulujaan lukuisiin eri näyttelyihin. Taulujen tekeminen tuli Innaselle niin tärkeäksi, että hän lopetti musiikintekemisen ja ryhtyi päätoimiseksi kuvataiteilijaksi vuonna 1985. Tästä uusimmasta Innasesta, naivistisesta kuvataiteilijasta, on Pohjoinen kustantanut Satu Itkosen...
Lue lisää