JP Koskinen: Hiilijalanjäljillä Like 2021

21.2.2021

Koko ajan vilkastuva keskustelu ilmastonmuutoksesta sai uusia kierroksia, kun Yhdysvalloissa vaihtui presidentti ilmastonmuutoksen kieltäjästä siihen uskovaan. Kun vielä samaan aikaan sataa lunta ja on pakkasta Texasissa Meksikonlahtea myöten, suurimpien epäilijöidenkin on taivuttava. Ilmastonmuutos ja sään ääri-ilmiöt ovat totisinta totta. Meillä Suomessa muutos yleisesti myönnetään, vaikka kuluva talvi onkin samanlainen kuin muinoin. Kiistattomista tosiasioista huolimatta meilläkin löytyy ilmastonmuutoksen kieltäjiä. He viisveisaavat tieteellisistä näytöistä.

Kemijärvellä vuonna 1968 syntynyt JP Koskinen julkaisi aivan äsken pienen kirjasen, jossa hän yhdistää omat henkilökohtaiset kokemukset ja laajan tutkimustiedon ilmastonmuutoksesta. Kirja on nimeltään Hiilijalanjäljillä ja sen on kustantanut Like. Vuonna 2004 kirjailijauransa aloittanut JP Koskinen on ollut hyvin tuottelias. Hän on tähän mennessä julkaissut 14 romaania, 5 dekkaria, 2 novellikokoelmaa ja 18 lastenkirjaa. Hänen romaaneistaan kaksi on ollut ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi ja hän on saanut mm. Sokeain kuunnelmapalkinnon ja Savonia-palkinnon. Koskinen asuu nykyään Hämeenlinnassa.

JP Koskinen kertoo kirjassaan selkeitä ja kiistattomia faktoja ilmastonmuutoksen historiasta ja nykytilasta. Hän nivoo oman henkilöhistoriansa kirjan tarinaan ja tuo tapahtuneen näin lähemmäksi lukijaa. Nuorena poikana 1980-luvun alussa Koskinen innostui hiihtämisestä omasta halustaan ja liikunnanopettajan pienestä painostuksesta. Hiihtäjän ura kehittyi vastenmielisestä puurtamisesta vähitellen lisääntyväksi nautinnoksi. Sitten astui ilmastonmuutos peliin ja tuttu latu Vanajaveden yli ensin kastui ja sitten jää suli kokonaan. Täytyi hakea uusi hiihtolatu, jos aikoi jatkaa hiihtämistä.Tämä muutos innoitti Koskista sääpäiväkirjan pitoon ja sitä on jatkunut kohta 30 vuotta. Kun hän vielä on kiinnostunut matematiikasta ja tilastoinnista, alkoivat omat tilastot ja diagrammit kasvaa. Myös niitä Koskinen käyttää kirjassaan.

JP Koskinen selvittää lukijalle seikkaperäisesti ja omiin kokemuksiinsa perustuen termin kasvihuoneilmiö. Lukion jälkeen hän työskenteli puoli vuotta kasvihuoneessa ja oma keho sai kokea millainen vaikutus auringolla on lasikattoisessa ja suljetussa tilassa. Koskinen selvittää myös erilaiset maapallon lämpötilan nousemiseen vaikuttavat tekijät, hiilidioksidin kierron maapallon ekosysteemissä ja hiilidioksidipäästöjen kehityksen viimeisten vuosisatojen aikana.

Edellä kerrottujen perusselvitysten pohjalta Koskinen käy läpi mitä meillä ihmisillä ja maapallolla on odotettavissa. Hän selvittää myös, mitä voisimme tehdä, ettei edessä olisi katastrofi isolle osalle ihmisistä. Kaiken tämän Koskinen perustelee erilaisilla tutkimuksilla, joiden tulokset ovat kiistattomia. Hän selvittää myös epäilevien Tuomaiden vastaväitteitä, jotka voi helposti kumota tieteellisin tutkimuksin ja argumentein. Silti monet uskovat mieluummin hömppään kuin tieteelliseen tietoon.

Siunatuksi lopuksi JP Koskinen esittää selkeitä loppupäätelmiä, jotka eivät ole kovin lohdullisia mutta eivät sentään lohduttomia. Muutos on mahdollinen mutta se edellyttää voimakkaita toimenpiteitä. Tavallisille tallaajille ilmastonmuutoksen seuraamiseksi JP Koskinen antaa muutaman vinkin, joita kannattaa seurata netistä. Niitä ovat mm. Itä-Siperian arktisen ikijään sulaminen ja Arktisen merijään sulaminen. Omaa järkeä pitää käyttää, eikä pidä hurahtaa mihinkään uskomukseen vaan tiedot on syytä aina tarkistaa monesta eri lähteestä.

Itse vakuutuin kirjaa lukiessa siitä, että meidän korkean elintason maiden pitää toimia ilmastonmuutosta vastaan. Meidän korkean elintason seurauksena maailman hiilidioksidipäästöt alkoivat jyrkästi nousta 1950-luvulta alkaen. Millä oikeudella me nyt voisimme kieltää saman elintason nousun maailman muilta mailta? Meidän täytyy näyttää esimerkkiä muille, koska meillä on siihen parhaat resurssit. Emme voi sanoa itseriittoisen papin tavoin: Älä tee niin kuin minä teen vaan tee niin kuin minä sanon. Muuten syyllistymme itsepetokseen.

JP Koskisen tuore kirja Hiilijalanjäljillä tarjoaa lukijalle pienestä koostaan huolimatta tuhdin tietopaketin. Se on kaiken lisäksi kirjoitettu letkeästi, vakavan asian sekaan huumoriakin heittäen. Kirjaan kannattaa ehdottomasti tutustua.

Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994

Timo Leskelä (toim.) Kultaiset koululaulut vanhoilta ajoilta Tammi 2008