Terhi Törmälehto: Taavi Otava 2021
Suomen viime sodissa annetuista kunniamerkeistä on merkittävin Mannerheim-risti, joita annettiiin yhteensä 191 kappaletta. Kaikki kunniamerkin saaneet ovat jo kuolleet, onhan Lapin sodankin loppumisesta kulunut jo 76 vuotta. Mannerheim-risti poikkesi kaikista muista kunniamerkeistä siinä, että sen saattoi saada kuka tahansa sotilas, jos ansioitui sodassa sen arvoisesti. Kunniamerkin arvo tunnustettiin jo sodan kuluessa mutta sen merkitystä korosti toukokuussa 1943 tehty muutos. Mannerheim-ristin saajalle annettiin kunniamerkin lisäksi 50 000 markkaa rahaa. Summa vastasi luutnantin vuosipalkkaa. Suuri kunnia ja rahapalkinto aiheuttivat kunnioituksen lisäksi myös kateutta.
Kirjailija Terhi Törmälehdolta ilmestyi äsken toinen romaani nimeltään Taavi. Kirjan on kustantanut Otava. Taavi Törmälehto oli kirjailijan isoisä. Hän sai Mannerheim-ristin 19-vuotiaana marraskuussa 1941. Taavi Törmälehto julkaisi vuonna 2001 muistelmateoksen, jota kirjailija on käyttänyt apuna romaania kirjoittaessaan. Vuonna 1977 syntynyt Terhi Törmälehto on koultukseltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Hän on lähtöisin Kainuusta mutta asuu nykyään Helsingissä.
Kirjailija on omistanut romaaninsa vaarille, isosedälle ja isoisoäidille. Nämä henkilöt ovat myös romaanin kertojia. Taavi Törmälehto oikeastaan karkasi alaikäisenä 17-vuotiaana Talvisotaan, missä toimi komppanianpäällikön lähettinä. Välirauhan aikana hän suoritti asevelvollisuutta Suomenlinnassa ja heti sen jälkeen alkoi jatkosota. Taavi soti käytännössä yhtäjaksoisesti viisi vuotta. Hän oli nuori ja oppi oikeastaan pitämään sodasta.
Romaanin tarina eletään kolmen ihmisen kautta ja kokemana. Taavi on romaanin päähenkilä mutta melkein yhtä ison roolin saa hänen äitinsä Ruusa. Vaikka perheessä on paljon lapsia, rakkautta ja huolenpitoa liikenee myös muille ihmisille mm. Karjalan evakoille. Perheen isä on yhteiskunnallisesti valveutunut ja osallistuu kunnan asioiden hoitoon. Hän jää kuitenkin romaanissa sivuosaan. Taavin nuorempi veli Veikko pitää isoveljeä esikuvanaan ja perheen taiteellinen lahjakkuun ilmenee Veikossa piirtämisen taitona. Hän jopa haaveilee taiteilijan ammatista mutta nuo haaveet jäävät sodan jalkoihin. Taiteellinen lahjakkuun osoittautuu kohtalokkaaksi, sillä sodan loppuvaiheissa Veikon jo ollessa sotapalveluksessa hän kuolee epämääräisissä olosuhteissa. Hänestä ei tullut Taavin tapaan sotasankaria.
Taavi Törmälehto oli nuoresta iästään huolimatta tai juuri sen takia omapäinen sotilas, joka ei aina kunnioittanut sodan sääntöjä tai sotilaallista kuria. Kurittomuudellaan hän pelasti korsullisen miehiä. Hän ei jättänyt konepistooliaan ulos telineeseen kuten olisi pitänyt vaan toi sen mukanaan sänkyyn. Ilman tuota kurittomuutta kaikki olisivat kuolleet vihollisen yllättävässä hyökkäyksessä korsuun.
Monen muun sotilaan tavoin Taavin sota ei päättynyt rauhan tuloon vaan se jatkui hänen mielessään ja aiheutti levottomuutta. Taavi kuitenkin painoi sodan kokemukset mielensä sopukoihin ja uskoi sodan pysyvän siellä. Sota ja sen opettamat tavat toimia uhkaavissa tilanteissa ryöpsähtävät kuitenkin esiin yli 20 vuotta sodan jälkeen. Taavi on monen suomalaisen tapaan lähtenyt Ruotsiin töihin. Hän työskenteli hitsarina telakalla Göteborgissa. Kun hän erään kerran ryypiskeli tutun miehen kanssa, joutui hän tappeluun ruotsalaisten kanssa. Taavi sai turpaansa ja menetti hetkeksi tajuntansa. Tultuaan tajuihinsa hän lähtee ruotsalaisen perään. Vanhat sotimisen ja tappamisen taidot tulevat mieleen ja Taavi puukottaa lyöjän hengiltä.
Terhi Törmälehto käsittelee romaanissaan hienosti monia tuntoja, joita sota herätti eri ihmisissä. Ruusa pelkäsi poikiensa puolesta niin paljon, että pakeni usein pottukellariin huutamaan tuskaansa. Taavi taas jätti sotakokemuksensa käsittelemättä ja yhtäkkiä ne purkautuvat esiin veritekona 20 vuotta sodan jälkeen. Kirjailija käsittelee koskettavasti myös nuoren pojan mietteitä ja mieltä Veikossa.
Mannerheim-ristin ritareita on käsitelty kirjallisuudessa yleensä vain tehokkaina jopa kylmäverisinä sotilaina, jotka omalla erinomaisuudellaan pelastivat maan. Kaikki ei kuitenkaan ole pelkkää sankaruutta vaan muknana on myös tukahdutettuja tunteita ja läheisten hätää. Kaikesta tästä Terhi Rörmalehto kertoo romaanissaan Taavi. Sankaruus voi olla myös karua ja kovaa, eikä sellaisesta aina julkisuudessa kerrota. On hyvä, että Terhi Törmalehto uskaltaa kertoa myös sankaruuden varjopuolen, joka yleensä unohdetaan.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti