Markku Ropponen: Kuhala ja kuuma kultahippu Tammi 2021
Ylivoimaisesti suosituin kirjallisuuden laji on tällä hetkellä dekkari, joita ilmestyy vuosittain kymmeniä käännöksinä mutta myös runsaasti suomalaisten kirjailijoiden kirjoittamina. Yksi pitkäaikaisemmista yhä tiheään julkaisevista tekijöistä on jyväskyläläinen Markku Ropponen. Hän aloitti dekkarin kirjoittajana jo vuonna 1990. Hänen kirjojensa tunnetuin päähenkilö on entinen poliisi Otto Kuhala, josta kertovia kirjoja Ropponen on kirjoittanut vuodesta 2000 alkaen kohta kaksikymmentä. Tuorein näistä on nimeltään Kuhala ja kuuma kultahippu. Kirjan on kustantanut Tammi. Markku Ropponen on syntynyt vuonna 1955 ja koulutukseltaan hän on kirjastonhoitaja. Dekkareiden lisäksi Ropponen on kirjoittanut myös runoja, novelleja, romaaneja ja nuortenkirjoja. Vuonna 1991 hän sai Suomen Dekkariseuran Vuoden johtolanka -palkinnon.
Otto Kuhala on jo pitkään yrittänyt jäädä eläkkeelle yksityisetsivän rankaasta ammatista mutta se ei ole onnistunut. Hänen viimeisin naisseuralaisensa, oikeammin aviovaimonsa Anastasia on reissulla kotopuolessa Kazakstanissa hoitamassa veljensä Arkadin elämää taas alulleen. Suomessa eläminen ei oikein sujunut, sillä Arkadi lipsahti usein kaidalta polulta ja Kuhalakin joutui monesti pelastamaan hänet rikollisten kynsistä. Ehkä elämä kotopuolessa sujuisi paremmin.
Itetaiteilija Lanttilehto tunnistaa Kuhalan kauppareissulla ja haluaa palkata tämän hakemaan häneltä varastettua isoa kultahippua Kuukkelikurun kanttarellia. Otto Kuhala tuli Jyväskylässä pieneksi julkkikseksi, kun hän yritti pelastaa rikollispomoa Laajavuoressa olevan Matti Nykäsen hyppyrimäen tornista, siinä kumminkaan onnistumatta. Tapauksesta oli useita kuvia paikallisessa sanomalehdessä ja niistä saattoi hyvin tunnistaa Kuhalan ja hänen koiransa Hipun.
Kuukkelikurun kanttarelli on hävinnyt Lanttilehdon taidenäyttelystä. Taiteilija on varma, että hänen entinen vaimonsa on kostoksi vienyt kultahipun. Koska Lanttilehdolla on vaimonsa lähestymiskielto, haluaa hän Kuhalan töihin. Kun Kuhala menee jututtamaan Lanttilehdon entistä vaimoa, tämä löytyykin asunnosta tapettuna. Kadonnutta kultahippua ei tietenkään löydy, muutenhan homma olisi liian helppo.
Otto Kuhala on jo pitkään tehnyt yksityisetsivän hommia ja taakse on jäänyt enemmän vihamiehiä kuin tyytyväisiä asiakkaita. Yksi tällainen vihollinen aikoo kostaa kokemansa vääryydet ja yrittää sytyttää Kuhalan talon palamaan. Estääkseen tuhopolton Kuhala joutuu iskemään miestä puutarhakuokalla päähän. Harvan ihmisen pää kestää sellaista ja Kuhalalla on edessä isoja vaikeuksia. Onneksi kirjailija Kane on sellainen ystävä, johon voi luottaa, vaikka olisi vahingossa tappanut ihmisen. Ruumis pitää jotenkin hävittää ja Kuukkelikurun kanttarellikin on vielä teillä tietymättömillä. Toimeksiantoa ei pidä jättää kesken pienten vaistoinkäymisten takia.
Yksityisetsivän on vaikea selvitä edellä kerrottujen ongelmien kanssa mutta onneksi kirjan juonen on punonut Markku Ropponen. Hän kuljettaa Kuhalaa ongelmasta toiseen, eikä poliisikaan jätä häntä rauhaan. Poliisi on saanut Kuhalan talon lähellä työskenteleviltä sähkömiehiltä vihiä ison mattokäärön kuljettamisesta auton takakontissa pois Kuhalan talolta. Olikohan mattokäärössä mahdollisesti ruumis? Voi melkein sanoa, että uusimman Kuhala-dekkarin tarina on enemmän kuin uskomaton. Taitavana juonenpunojana Markku Ropponen kuitenkin onnistuu kuljettamaan tarinaansa uskottavasti.
Itse pidän eniten siitä, Ropponen on lisännyt kerrontaansa reippaasti huumoria. Ilman sitä lukija saattaisi pitkästyä tai ainakin alkaisi epäillä juonen kulkua. Muutamat tarinan yksityiskohdat hieman hämmensivät minua. Ropponen kirjoittaa kirjassaan, että Kuukkelikurun kanttarelli on löytynyt Käsivarren Lapista. Sieltä ei kuitenkaan ole löydetty kultaa, eikä siellä ole kuukkeleita kantarelleista puhumattakaan. Mutta tietenkin kirjailija saa kirjoittaa mitä tahansa, kunhan kirjoitta niin hyvin, että lukija uskoo lukemaansa.
Miten Otto Kuhala onnistuu tehtävässään? Ropponen jättää asioita sen verran auki, että Otto Kuhalan touhu jatkaa, vaikka hän kuinka haluaisi eläkkeelle. Kuhala ja kuuma kultahippu on suomalaisen dekkarin parasta a-luokkaa. Sen parissa viihtyy.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti