Sari Pöyliö: Rakkauden ja tulehduksen oireita Atena 2021
Rikkoutuneita perheitä on monenlaisia, varsinkin tänään, jolloin iso osa avioliitoista hajoaa. Yleisimmin perheet hajoavat avioerojen seurauksena mutta perheitä särkee myös kuolema eli toinen puolisoista kuolee, eikä henkiin jäänyt solmi uutta parisuhdetta syystä tai toisesta. Yleisen käsityksen mukaan erityisesti lapset kärsivät perheiden hajoamisesta mutta onneksi on myös poikkeuksia. Mikäli parisuhteen jatkaminen tuntuu mahdottomalta, ei yhteiselämää pidä väkisin jatkaa. Se ei ole edes lasten etu, vaikka huonon parisuhteen jatkamista perustellaan monesti lasten edulla.
Hajonneen perheen jäsenten ja jälkeläisten elämästä ja siitä selviämisestä kerrotaan kemijärveläisen vuonna 1966 syntyneen Sari Pöyliön uusimmassa romaanissa. Hänen toinen romaaninsa on nimeltään Rakkauden ja tulehduksen oireita. Kirjan on kustantanut Atena. Toimittajana itsensä elättävä Pöyliö aloitti kirjailijana novelleilla vuonna 2014. Matti Ijäs ohjasi kokoelman novelleista kuunnelmasarjan.
Sari Pöyliön toinen romaani kertoo Uinun perheen elämästä melkein 50 vuoden vuoden ajan vuodesta 1972 vuoteen 2019. Perheen isä Hemminki Uinu on maanmittausinsinööri, joka suunnittelee kaikenlaisia kaavoja Helsingin kaupungille. Perheen arjesta huolehtii äiti nimeltään Sylva, eikä Hemminki puutu siihen millään lailla. Hemmingillä ja Sylvalla on kaksi lasta. Isko on pedantti pinko, jolle koulumenestys on erityisen tärkeä asia. Anni taas on pieni tyttö, jonka vaivana ovat usein toistuvat virtsatietulehdukset. Perheen äiti sairastuu yllättäin syöpään ja kuolee nopeasti 34-vuotiaana. Hemminki päättää jatkaa lastensa kanssa yksinhuoltajana, vaikka sille ei ole oikein edellytyksiä.
Hemminki ei ole koskaan tehnyt kotitöitä ja hän joutuu opettelemaan kaikki asiat kantapään kautta, mikä ei tietenkään ole helppoa. Sylva-äidin perintönä perheen astiakaapin oveen on jäänyt kuva ruokapyramidistä, jonka avulla Sylvan mielestä tomppelikin osaa katsoa mitä perheen pitää syödä. Mutta Hemminki, joka on hommannut perheeseen vain rahaa, ei tajua mitään ruuanlaitosta tai puhtaudenhoidosta. Isko isompana osasi huolehtia jo itsestään mutta miten asiat hoituvat Annin kanssa, kun sillä on niitä alapään tulehduksiakin? Monenlaisia ongelmia on Uinun perheellä edessä mutta Hemminki päättää selviytyä niistä.
Uinun perhe asuu Meilahdessa, eikä ole koskaan lomaillut. Hemmingin mielestä nyt on vihdoin loman aika. Juuri Iskon ylioppilasjuhlien alla Hemminki päättää viedä perheensä Pyhätunturille. Näin siitä huolimatta, että Isko on järjestelmällisenä ihmisenä suunnitellut ylioppilasjuhlansa pitopalvelua ja lehti-ilmoitusta myöten. Juhlat Helsingissä pitää perua mutta Isko toki saa juhlansa Pyhätunturilla. Siellä hän tutustuu myös Ulpuun, josta tulee myöhemmin hänen vaimonsa ja lastensa äiti.
50-vuotispäiviensä alla vuonna 1986 Hemminki joutuu myöntämään itselleen, että hän on epäonnistunut. Hän on ollut yksinhuoltajana jo 14 vuotta ja alkaa miettiä aikaa taaksepäin. Sylvan äiti tarjoutui hautajaisten jälkeen ottamaan lapset hoitoonsa ja Hemmingin veli myös mutta Hemminki itsepäisenä kieltäytyi tarjouksista. Viime hetkillä Sylva kehotti Hemminkiä hankkimaan hänen jälkeensä itselleen uuden vaimon mutta kuka olisi hänestä huolinut? Onneksi hänellä oli nyt Annin poika Onni hoidettavana, koska Anni oli lähtenyt Norjaan töihin.
Vaikka lähtökohdat yksinhuoltajan perheessä olivat sekavat, selviävät Hemmingin lapset elämässään kohtuullisesti. Isko suuntaa yliopiston jälkeen kuntiin töihin ja pääsee lopulta eläkkeelle kuntayhtymän johtajana. Levoton Anni terästäytyy ja opiskelee opettajaksi mutta sekoilee useiden miessuhteidensa kanssa. Silti hän saa kaksi lasta kunnes kuolee nuorena äitinsä Sylvan tavoin. Koko elämänsä ajan pienenä äidin menettänyt Anni pakenee jotakin, ehkä itseään ja omia odotuksiaan.
Sari Pöyliön Rakkauden ja tulehduksen oireita ei ole mikään tavallinen ja rauhallinen perhetarina, jossa kuljetaan vaikeuksien kautta voittoon. Ilman romaanin omaperäistä ja monesti yllättävää huumoria lukija olisi ehkä ymmällä. Romaanin välillä synkätkin tapahtumat kääntyvät lopulta nauruksi, mikä vapauttaa välillä ahdistavankin tunnelman. Kyseessä on omaperäinen ja poikkeuksellinen romaani, jonka lukemisen jälkeen jää hyvä mieli.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti