Anna-Leena Lauren: Samettidiktatuuri Teos 2021
Katselen televisiosta miten korkeat ovet Kremlissä avataan ja korealakkiset paraatisotilaat seisovat asennossa oven molemmin puolin. Ovesta tulee pieni mies renttevästi astellen. Hän on Venäjän presidentti Vladimir Putin. Miehen olemuksesta ja renttevästä kävelytyylistä minulle tulee mieleen kemijärveläiset jo edesmenneet romaniveljekset kaukaa 1960-luvulta. Venäjän presidentin kävelytyyli on yhtä rento ja renttevä kuin romaniveljeksillä Kemijärven kauppalan kaduilla. Yleensä valtioiden päämiehet ja-naiset kävelevät arvokkaasti toisin kuin Putin.
Toimittaja Anna-Lena Laurenilta on äsken ilmestynyt kirja Samettidiktatuuri, alaotsakkeena Vastarintaa ja myötäilijöitä nyky-Venäjällä. Kirjan on kustantanut Teos ja sen on suomentanut Kaisa Sivenius. Vuonna 1976 syntynyt Lauren on asunut vuodesta 2006 lähes yhtäjaksoisesti Venäjällä. Hän työskentelee Dagens Nyheterin ja Huvfudstadbladetin kirjeenvaihtajana. Toimittajatyön ohella Lauren on kirjoittanut kirjoja Venäjästä ja muista entisen Neuvostoliiton maista. Anna-Lena Lauren on palkittu monilla palkinnoilla. Tänä vuonna hän sai Ylen Vuoden journalistipalkinnon.
Aluksi kirjan lukija miettii, mitä tarkoittaa Samettidiktatuuri? Termi on lähtöisin tsaarinajan Venäjältä. Aleksanteri II nimitti vuonna 1880 kenraali Mihail Loris-Melikovin johtaman korkeimman toimeenpanevan komission, jolla oli laajat valtuudet. Sen tehtävä oli nujertaa vallankumousliikkeet mutta ajaa samanaikaisesti edistyksellisiä uudistuksia, jotta radikaalien nauttima kansan tuki vähenisi. Oltiin yhtäaikaa kova ja pehmeä eli rautanyrkki silkkihansikkaassa. Siitä käytettiin nimitystä Samettidiktatuuri. Uudistukset törmäsivät seinään, koska Aleksanteri II murhattiin ja hänen jälkeensä valtaan nousi taantumuksellinen Aleksanteri III.
Anna-Lena Laureen on jakanut kirjansa lukuihin, joissa käsitellään Valtaa ja yhteiskuntaa, Kielen mahtia, Totuutta ja vastarintaa ja lopuksi ennustetaan, että Samettidiktatuuritkin järkkyvät. Moni on kysynyt, miksi Lauren on ollut niin kauan Venäjällä? Eikö hän pelkää henkensä takia? Lauren kirjoittaa, että ihmisten välittömyys on syy hänen maassa pysymiselle. Mitä paremmin hän on oppinut kielen vivahteet, sitä enemmän hän tykkää venäläisistä ihmisistä. Eikä hänellä ulkomaalaisena ole mitään pelättävää toisin kuin venäläisillä kolleegoilla.
Vaikka Suomella on Venäjän kanssa yli 1300 kilometriä yhteistä rajaa, yli satavuotinen yhteinen historia ja vielä sodanjälkeinen yhteistyön ja avunannon aika, emme ymmärrä venäläisiä ihmisiä ja heidän ajattelutapaansa. Pitkä autoritaarinen ja diktatorinen aika on opettanut venäläiset arvostamaan kovia johtajia. Laurenin mielestä tämän takia Venäjällä ei ole ammattivirkamiesten luokkaa, jonka pitäisi pyörittää toimivaa yhteiskuntaa. Pitkälle ulottuva korruptio on johtanut siihen, että jokainen virkamies yrittää kahmia itselleen kaikkea hyvää niin kauan kuin ehtii. Uusi johtaja kuitenkin vaihtaa virkamiehensä, eikä virkajohtamisen perinnettä voi syntyä.
Venäläiset arvostavat kirjallisuutta ja kouluissa jo tutustutaan venäläisiin klassikoihin. Venäjän ulkoministeriön tiedottaja Maria Zaharova kertoi Laurenille haastattelussa, että venäläiset ymmärtävät elämää kirjallisuuden kautta. Elämänkokemus Venäjällä hankitaan ensisijaisesti lukemalla ja vasta toissijaisesti omista kokemuksista. Laurenin mielestä venäläiset rakastavat aivan erilaisia persoonallisuuksia kuin suomalaiset. Meille suosituin Astrid Lindgrenin hahmoista on Peppi Pitkätossu mutta venäläisille Katto-Kassinen. Peppihän on pohjimmiltaan kiltti mutta Katto-Kassinen on ilkeä ja itsekäs. Lihavana ja ilkeänä hän herättää venäläisissä sääliä ja myötätuntoa. Kilttiä ihmistä taas pidetään Venäjällä hölmönä.
Luvussa Totuus ja vastarinta Lauren kirjoittaa mm. Venäjän opposition nokkamiehistä Aleksei Navalnyistä ja Sandarmohin joukkohaudat löytäneestä Juri Dmitrievistä. Molemmat istuvat tällä hetkellä vankilassa tekaistujen tuomioiden takia. He edustavat kuitenkin muutosta ja heillä on paljon nuoria kannattajia.
Vaikka Anna-Lena Lauren on asunut Venäjällä jo kauan ja moni asia on mennyt huonompaan suuntaan, uskoo hän, että Venäjästä voi tulla demokratia. Venäläisten pitää vain lakata puhumasta kaiken suhteellisuudesta ja lopettaa turha hämääminen ja siloittelu. Tämän voivat venäläiset tehdä ihan itse. Lauren näkee muutoksen siemenen nuorissa, joilla ei ole vanhojen aikojen painolastia. Laurenin Samettidiktatiiri on hyvin tärkeä kirja meille suomalaisille. Se kertoo sellaisesta Venäjästä, joka ei löydy median uutisvirrasta. Sellainen Venäjä on kuitenkin olemassa ja sitä edustavat aivan tavalliset venäläiset ihmiset.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti