Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita Atena 2021

Olen usein miettinyt jo edesmenneiden vanhempieni suhtautumista omaan elämään ja sen etenemiseen suunnitellusti vai suunnittelematta? Äitini Senni edusti elämän suunnittelemista ja elämän perustamista järkeilyyn ja työhön. Isäni Veikko puolestaan ei isommin suunnitellut elämäänsä johtuen varmasti sitä, että hän oli nelilapsisen yksinhuoltajaperheen kasvatti sen jälkeen, kun hänen isänsä vuonna 1932 lähti Neuvostoliittoon mustalle listalle joutumisen takia. Isä otti elämän vastaan sellaisena kuin se tuli ja alistui nöyrästi vaimonsa johdateltavaksi. Me lapset olemme jakautuneet suhtautumisessa elämään kahtia; kaksi on tullut äitiin ja kaksi isään.

Ihmisen elämän eteneminen suunnitellusti tai suunnittelematta tuli mieleen, kun luin sallalaislähtöisen Elina Viinamäen esikoisnovellikokoelmaa Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita. Kirjan on kustantanut Atena. Vuonna 1971 Sallassa syntynyt Viinamäki on opiskellut laajasti humanistisia aloja ja hän työskentelee opettajana.

Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita sisältää yhdeksän eripituista novellia. Täytyy sanoa, että kyseessä on harvinaisen kypsä esikoisteos. Hyvin varmalla otteella Viinamäki kirjoittaa novelleitaan monenlaisista aiheista. Hän pystyy eläytymään sekä eri-ikäisten miesten että naisten ajattelutapoihin ja mielialoihin.

Näin korona-aikana, jolloin hygienia ja yletönkin varovaisuus on tarpeen, kokoelman viimeinen novelli Mieheni puhuttelee ja saattaa ärsyttääkin lukijaa. Novellissa kerrotaan bakteerikammoisesta miehestä, jonka vaimo kyllästyy tämän varovaisuuteen ja arkuuteen. Hhän alkaa tietoisesti kiusata miestään. Aivan tahallaan hän käyttää suihkussa käydessään miehensä pyyheliinaa, vaikka omakin on tarjolla. Mies kauhistuu moisesta välinpitämättömyydestä. Vessassa käydessään vaimo vain valuttaa vettä hanasta, eikä suostu pesemään käsiään miehen vaatimuksesta huolimatta. Naisen kiusaaminen huipentuu rakastelun jälkeen, kun nainen antaa ymmärtää olevansa raskaana. Miehen nöyryytys on häkellyttävä. Ihmisten erilaiset käsitykset hygieniasta ovat tulleet esiin korona-aikana monesti huvittavuuteen asti.

Kokoelman hauskin, oikeastaan hirtehinen on novelli nimeltään Puku. Siinä vielä työikäinen mies kuolee yllättäin kaksi kuukautta kesälomansa jälkeen. Kuolema on äkillinen ja odottamaton. Vaimo kokee olevansa vielä hautajaisissakin shokissa, eikä kykene tajuamaan asiaa kunnolla. Hautajaisissa vaimo alkaa miettiä, onko vainaja varmasti puettu siihen kalliiseen pukuun, jonka hän on toimittanut hautausurakoitsijalle? Vaimon epäily nostaa mieleen yhä hurjempia ajatuksia. Onko hänen miehensä arkussa ollenkaan vai onko hänen tilalleen pantu 80 kiloa kiviä tai vanha mustavalkoinen televisio, joita on niin hankala hävittää? Vielä haudan partaallakin vaimo miettii, miten kallis Armanin puku menee pilalle haudassa. Parempi olisi ollut, jos sen vain olisi ripustanut naulakkoon oman takin viereen. Hienosti kirjoitettu novelli, jonka jännite kestää loppuun asti.

Ärhäkimmät populistit puhuvat työttömien laiskuudesta ja syyllistävät heitä omasta tilastaan. Novellissa nimeltään Baari Viinamäki kuvaa työttömien ja heidän opettajansa kohtaamista ja oppitunteja realistisesti. Ellei työtön opettele tekemään CV:tä ja työpaikkahakemusta, saatetaan häneltä evätä työttömyyskorvauksen maksaminen. Novellissa sekä työttömät että heidän opettajansa näkevät koko touhun järjettömyyden. Ihmisille halutaan opettaa asioita ja taitoja, joista ei ole mitään hyötyä heidän työllistymisensä kannalta. Opettaja tietää, että yksikään hänen kurssilaisistaan ei tule koskaan työllistymään, vaikka he tekisivät minkalaisen CV:n tai hakupaperin. Myös kurssilaiset itse tietävät tämän. Silti koulutusta pitää antaa ja oppitunneilla pitää istua. Kaikki tajuavat, että koko touhu on pelkää kusetusta ja hädänalaisten ihmisten nöyryyttämistä. On aivan sama vaikka koko porukka lähtisi baariin, mihin lopulta lähdetäänkin. Mutta ketkä sinne baariin oikein päätyvät ja mitä sen jälkeen tapahtuu?

Elina Viinamaen novellikokoelma Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita on harvinaisen syvällinen ja valmis kokoelma. Tekijä luottaa omaan tekemiseensä ja uskaltaa asettaa myös lukijat haasteeseen. Esikoisteoksen perusteella Elina Viinamäeltä voi odottaa vaikka mitä tulevaisuudessa. Aloitus kirjailijana on ainakin hyvin lupaava.

Juha Pikkarainen