Hannu-Pekka Björkman - Nina Honkanen: Pakopiste Into 2021
Jo reilun vuoden jatkunut korona-aika on luonut myös kirjallisuutta. Muutama kirjailija ja toimittaja on kirjoittanut päiväkirjaa, johon ovat purkaneet tämän ainutlaatuisen ajan kokemuksia ja tuntemuksia. Suurimmalle osalle suomalaisista korona-aika on ollut niin poikkeuksellinen kokemus, että sitä on verrattu sota-aikaan. Vaikka kuolleiden määrä on tähän mennessä ollut vain murto-osa sodassa kuolleisiin verrattuna, on muutos normaaliaikaan ollut raju. Jokainen varmasti muistaa korona-ajan koko elämänsä. Uskon, että se muuttaa yhteiskuntaa ja maailmaa perusteellisesti. Entiseen ei ole paluuta.
Tuore pariskunta näyttelijä Hannu-Pekka Björkman ja kirjailija Nina Honkanen ovat toimittaneet kymmenen kirjoituksen kokoelman nimeltään Pakopiste. Kirjan on kustantanut Into. Kokoelmassa kirjailijat ja teatteri-ihmiset kirjoittavat, miten haaveet ja todellisuus, pelot ja toiveet sekä järki ja tunne käyvät keskustelua. Ne törmäävät toisiinsa aina mutta varsinkin näin poikkeusoloissa. Kirjassa kirjoittavat toimittajien lisäksi mm. Juha Hurme, Hannu Raittila, Juha Seppälä ja Antti Nylen.
Hannu-Pekka Björkman kirjoittaa omassa jutussaan Työnsankari miten erilainen kilvoittelu on hänelle ollut aina tärkeää. Maailmankirjallisuuden tunnetuimmassa kilvoittelua kuvaavassa teoksessa, Danten Jumalaisessa näytelmässä, kerrotaan ihmisen kilvoittelusta Jumalan luo Paratiisiin, jonne hyvin harva pääsee. Björkman kirjoittaa omasta kilvoittelustaan teatterissa, joka on kestänyt jo 30 vuotta. Hänen mielestä yleisön ei tarvitse tietää mitä kulisseissa tapahtuu, koska silloin teatterin illuusio särkyy. Hinnalla millä hyvänsä, jopa oman henkensä hinnalla, teatterilaiset haluavat varjella tuota illuusiota. Björkman kertoo kuinka hänenkin piti kulkea sairaalan teho-osaston kautta, ennen kuin tajusi oman työhulluutensa. Vai tajusiko silloinkaan?
Nina Honkanen muistelee kirjoituksessa Ei vielä viimeinen ilta lapsuuttaan, samalla kun syöttää äitiään Espoon sairaalan geropsykiatrian osastolla. Reuma on runnellut äitiä vuosikymmeniä ja lopulta on mennyt näkökin. Äitiä syöttäessä Ninan elämä lapsuus pyrkii väkisin esiin. Ninan isä kuoli vain 39-vuotiaana mutta äiti jatkoi sinnikkäästi yrittämistä ja huolehti nelilapsisesta perheestä. Elämä oli köyhää mutta äiti ei antanut periksi ennen kuin teki konkurssin. Sitä seurasi vielä pahempi köyhyys ja suunnaton häpeä. Honkanen kirjoittaa, ettei köyhällä ole varaa kieltäytyä mistään; ei hanttihommista, tarjotusta oluesta tai vääränkokoisista vaatteista. Hän itse oppi suhtautumisen maailmaan äidiltään. Aina piti tehdä jotakin, ei ollut varaa löysäilyyn. Nina Honkanen ei jaksanut kulkea äitinsä polkua vaan joutui turvautumaan terapiaan vuonna 2003. Se kesti neljä vuotta ja tuota matkaa hän pitää elämänsä tärkeimpänä.
Hauskana mutta myös traagisena voi pitää Hannu Raittilan kirjoitusta nimeltään Pysähdy sinäkin. Se tapahtuu 1990-luvulla Lapissa. Hannu Raittila on kahden kaverinsa kanssa palaamassa vaellusreissulta Ruotsin Lapista. Viikon reissulla ympärivuorokautisessa valossa on kalastettu ja vaellettu kellonajoista välittämättä. Siunatuksi lopuksi on vielä valvottu yksi vuorokausi. Kotimatka oli tarkoitus ajaa Kemin kautta etelään. Kuski on väsynyt ja parkkeeraa auton kirkon pihalle. Kirkko ei olekaan Pellon vaan Kittilän Engelin piirtämä.
Väsyneenä kukaan ei ole huomannut, että Muoniossa käännyttiin väärälle tielle. Vähäisen unen jälkeen väsymys painaa edelleen, sillä Sodankylässäkin käännytään väärin. Tällä kertaa matkataan kohti Kemijärveä ja sieltä kohti Kuusamoa. Vasta siellä tajutaan, että on kuljettu satoja kilometrejä harhaan. Viikon vaeltaminen yöttömässä yössä, valvominen ja lopen uupunut ajelu pitkin Pohjois-Suomen teitä, olivat saaneet miesten mielen ja ruumiit tolaltaan. Miehet alkavat pohtia, että ihmisen pitäisi noudattaa rytmiä, joka määräytyy maapallon pyörimisen mukaan. Muuten mieli saattaa mennä oikeasti sekaisin. Myös korona-aikana on syytä noudattaa tavallista vuorokausirytmiä, ettei maailma sekoitu kokonaan.
Björkmanin ja Honkasen toimittama kirja Pakopiste ei suoranaisesti liity koronaan mutta kirjan tarinat saavat lukijan pohtimaan tilannetta, missä maailma on ainakin hetkeksi muuttunut totaalisesti. Se panee meidät ajattelemaan ja kyseenalaistamaan elämäntapaamme, joka vallitsi ennen pandemiaa. Sen seurauksena moni asia tulee varmasti muuttumaan.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti