Timo Sandberg: Desantti Karisto 2021
Toisen maailmansodan aikana Suomeen pudotettiin laskuvarjolla noin tuhat desanttia. Suurin osa heistä oli venäläisiä ja ukrainalaisia mutta heidän joukossa oli useita Suomesta Neuvostoliittoon loikanneita kommunisteja. He olivat joutuneet 1930-luvulla mustalle listalle, eivätkä saaneet töitä Suomesta. Muutamat desantit olivat Suomessa vangittuja rauhanaktivisteja, joita alettiin pidättää jo kesällä 1941.
Lahden Nastolassa asuva Timo Sandberg on äsken julkaissut erikoisen jännitysromaanin nimeltään Desantti. Kirjan on kustantanut Karisto. Sandberg on hyvin tuottelias dekkarikirjailija. Kaikkiaan hän on julkaissut 27 teosta. Hänen hahmojaan ovat komisario Heittola ja ylietsivä Otso Kekki. Heittola-dekkarit sijoittuvat nykyaikaan mutta Kekki-dekkareissa eletään 1930-lukua ja sota-aikaa. Vuonna 2014 Sandberg palkittiin Vuoden johtolanka-palkinnolla ensimmäisestä Kekki-dekkarista nimeltään Multamäki.
Moni talvisotaan osallistunut kommunisti päätti jatkosodan liikekannallepanon alkaessa, ettei sodi natsien rinnalla Neuvostoliittoa vastaan ja painui maan alle. Silloinen Valpo oli kuitenkin hyvin aktiivinen ja tehokas. Erityisesti SN-seuran ns. ryömäläisiä alettiin etsiä ja pidättää. Lahden seudulla joutuivat pidätetyksi mm. Långin veljekset ja Anton Rimminen, kaikki tuttuja aikaisemmista Kekki-dekkareista. Aktiivinen vasemmistolainen Ismo Torni päätti toisin ja lähti sotimaan. Långin veljekset ja Rimminen vietiin Köyliön varavankilaan ja heistä tuli poliittisia vankeja.
Elokuussa 1941 majuri Nikke Pärmi kokosi Köyliön vangeista vankipataljoonan. Siihen kuulumattomista koottiin työkomppania, johon myös Anton Rimminen joutui. Heidän tehtävä oli aluksi haudata rintaman takana kuolleita venäläisiä ja korjata teitä. Lopulta Köyliön miehistä koottu työkomppania joutui Koveron keskitysleirille. Vankipataljoona lähetettiin lyhyen koulutuksen jälkeen rintamalle mutta panokset aseisiin annettiin vasta rintamalla. Moni vankipataljoonan mies aikoi heti siirtyä lintamalinjan yli Neuvostoliiton puolelle. Näiden loikkaajien joukossa oli Matti Lång.
Lahdessa elämä jatkui sodasta huolimatta ja Antonillekin syntyi poika. Kotirintamalla oli alettu yhä enemmän puhua desanteista, joita Neuvostoliitto pudotti Suomeen. Kekki miestensä kanssa joutui haravoimaan Lahden lähimetsiä, kun oli kuultu pimeän lentokoneen lentävän ja nähty laskuvarjoja ilmassa. Kun keskellä Lahtea ravintola Lasipalatsissa räjähti pommi, oltiin varmoja, että desantit olivat asialla. Valpon miehet olivat hyvin innokkaita mutta Otso Kekki toimi kokeneen etsivän tavoin ja tutki muitakin mahdollisuuksia kuin desantin iskua.
Loikkauksen jälkeen Matti Lång koulutettiin desantiksi. Hänen piti raportoida radiolla ihmisten mielialoista ja Lahden lähellä olevan lentokentän yoiminnasta. Hän joutui lentämään kahdesti Suomeen, koska ensimmäinen hyppääminen peruttiin viime hetkellä ja kone palasi Neuvostoliittoon. Toisella lennolla Matti Lång hyppäsi. Vaikka Matti Lång vaihtoi paikkaa Lahdessa useita kertoja, ei hän pystynyt kunnolla raportoimaan näkemäänsä. Pääasiassa hän piileskeli luotettavien tovereiden luona.
Valpo ja sotilastiedustelu pääsi kuitenkin Långin jäljilleen. Kun Matti Lång vielä ampui häntä takaa-ajamassa olleen isoperheisen komisario Koskimaan, verkko kiristyi entisestään. Lopulta Valpon, sotilastiedustelun ja Lahden poliisin yhteisoperaatiossa Matti Lång saatiin kiinni. Hän loukkaantui tilanteessa kuolettavasti ja menehtyi muutaman päivän kuluttua. Matti Lång haudattiin Valpon määräyksestä tuntemattomaan paikkaan. Rauhan tultua hänet haudattiin uudelleen ja hautajaiset olivat mielenosoitus entisiä tapoja vastaan. Näihin hautajaisiin osallistuivat myös Koveron keskitysleiriltä vapautuneet Anton Rimminen ja Toivo Lång. Ajat Suomessa olivat nyt toisenlaiset.
Timo Sandbergin Desantissa kuvataan jatkosodan eri vaiheita poikkeuksellisen monesta näkökulmasta. Ismo Tornin kautta kuvataan varsinaista sotaa ja Anton Rimmisen kautta työkomppanian ankaraa arkea rintaman takana ja Koveron keskitysleirillä. Matti Långin kohtalo oli tyly. Rauhaa rakastavana ihmisenä hän ei halunnut sotia natsien rinnalla. Hän joutui poliittiseksi vangiksi ja vankipataljoonan kautta Neuvostoliittoon ja desantiksi Suomeen. Suoraselkäisenä poliisina Otso Kekki joutui kokemaan Valpon ja sotilastiedustelun paineen ja kyseenalaiset toimintatavat. Suomessa oli kuitenkin tuolloin sotatila ja sen mukaiset lait.
Timo Sandbergin Desantti nostaa esiin uusia näkökulmia ja kokemuksia kotirintaman elämästä. Se voi herättää monessa lukijassa ristiriitaisia tunteita, sillä meillä ei ole juurikaan kuvattu desantiksi joutuneen suomalaisen tunteita ja ajatuksia. Täytyy kuitenkin muistaa, että myös he olivat ihmisiä.
Juha Pikkarainen
Kommentit
Lähetä kommentti