Niina Hakalahti Kaleidoskooppi Karisto 2021

Suomessa ja muissakin kehittyneissä maissa on tuskailtu viime vuosina syntyneiden lasten määrästä. Näyttää siltä, että vauvojen määrä laskee vääjäämättömästi. Näin siitä huolimatta, että maailma on vauraampi kuin koskaan aikaisemmin ja terveydenhuolto on kehittynyt niin pitkälle, että kaikkien lasten olisi hyvin turvallista elää. Onko niin, että lasten tekemistä lykätään liian pitkään ja ilman hedelmöitymishoitoja eivät yhä vanhemmat ensimmäistä lastaan yrittävät saa lasta aikaiseksi? Arvostammeko me taloudellista pärjäämistä ja elämän helppoutta niin paljon, että lastenteko ja mahdolliset lapsiperheen ilot ja surut jäävät auttamatta sen jalkoihin?

Edellä esittämiäni kysymyksiä tuli mieleen, kun luin Niina Hakalahden uusimman romaanin nimeltään Kaleidoskooppi. Kirjan on kustantanut Karisto. Tampereella asuva mutta Oulussa vuonna 1966 syntynyt Hakalahti on jo kokenut kirjailija. Esikoisteoksensa hän julkaisi vuonna 1990 ja on tähän mennessä julkaissut toistakymmentä teosta; runoja, romaaneja ja lastenkirjoja. Hänen isänsä oli taidemaalari Juhani Hakalahti. Varmasti tämän takia tytär on kiinnostunut kuvataiteesta, mikä näkyy myös uusimman romaanin kuuluisien maalausten esittelyssä.

Aviopari Anni ja Juho ovat olleet jo kauan naimisissa mutta lapsentekemistä on lykätty monista eri syistä. Ensin pitää koti ja muut puitteet olla kunnossa ennenkuin lapsentekemistä voi edes ajatella. Näin ajattelee lääkäriperheen poika Juho. Työläistaustaisen yksinhuoltaja-äidin kasvattama Anni tyytyy Juhon näkemyksiin. Hän keskittyy työhönsä taidehistorioitsijana ja pitäähän se väitöskirjakin vielä tehdä. Lopulta lapsentekoon aletaan tosissaan, ovathan Juhon vanhemmatkin vihjailleet lapsenlapsen toiveestaan. 37- vuotiaana Anni sitten saa lapsen, Johanneksen. Hän on kympin vauva mutta silti hän on erilainen.

Aivan pienestä alkaen Johannes vaatii vanhemmiltaan paljon. Hän on tavallista itkuisempi ja vanhemmat joutuvat koetukselle jo Johanneksen vauva-aikana. Kun Johannes kasvaa myös vaikeudet ja monenlaiset vaatimukset kasvavat. Johannesta tutkitaan paljon mutta mitään kunnollista diagnoosia, joka selittäisi erilaisuuden, ei löydetä. Vanhemmista tuntuu siltä, että heidän on vain pärjättävä erikoisen lapsensa kanssa, vaikka se vaatii monenlaisia järjestelyitä. Kuitenkin ongelmat vain lisääntyvät ja vanhemmat uhkaavat nääntyä vaikeuksien alle.

Oman haasteensa aiheuttavat myös Juhon vanhemmat, jotka lääkärin koulutuksesta huolimatta suhtautuvat Johannekseen nuivasti ja lopulta syrjivästi. Juhon vanhemmat pitävät tiukasti kiinni eri vuodenaikoihin liittyvistä tavoistaan, jotka ovat Annille outoja. Johannes aiheuttaa ongelmia säännöllisiin perhetapahtumiin, koska ei välitä isovanhempien vaatimista tavoista. Jos kaikki ei suju Johanneksen etukäteiskaavailujen mukaisesti, hän räjähtää. Erilaiset ongelmat johtavat lopulta Johanneksen syrjimiseen ja tietenkin Anni äitinä kärsii siitä. Romaanin tarinan edetessä Johanneksen aikuisikään saakka, näyttää siltä, ettei ratkaisua Johanneksen ongelmiin ole olemassa. Jospa maiseman vaihtaminen Anni äidin luo pohjoiseen auttaisi? Se jää nähtäväksi.

Niina Hakalahden romaanissa Kaleidoskooppi käsitellään tärkeää ja ajankohtaista aihetta. Valitettavasti tai pikemminkin onneksi me ihmiset olemme kovin erilaisia ja suhtaudumme vaikeuksiin omalla tavallamme. Perhetausta ja koulutus vaikuttavat ajatustapoihimme halusimme sitä tai emme. Kolmen tyttären isänä ja ratkaisuhakuisena ihmisenä tuskailin romaania lukiessa Annin ja Juhon avuttomuutta Johanneksen ongelmien edessä. Elämän vaikeuksiin pitää mielestäni tarttua heti, kun niitä ilmenee ja niihin pitää tarttua jämerästi. Harvoin ratkaisu ongelmiin tipahtaa kuin taivaasta vaan ratkaisujen eteen pitää tehdä töitä.

Romaanin orastavan toiveikkaasta lopusta huolimatta lukemisen jälkeen minulle jäi huono ja hieman vihainen olo. Miksi Johanneksen vanhemmat antoivat asioiden edetä liian pitkälle omalla painollaan? Saamattomuudellaan he vain lisäsivät Johanneksen vaikeuksia. Myös Juhon vanhempien väärä ja epätasa-arvoinen suhtautuminen lapsenlapsiin oikeastaan raivostutti. Toivottavasti en itse ison lapsenlapsilauman isoisänä syyllisty sellaiseen. Minulle Niina Hakalahden Kaleidoskooppi herätti monenlaisia tunteita. Kokeile miten sinulle käy?

Juha Pikkarainen