Juha Ruusuvuori Piraatin perintö WSOY 2021


Kun Suomen kansallista identiteettiä 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmeninä rakennettiin, kirjoitettiin myös lapsille ja nuorille monenlaista kirjallisuutta. Venäläisiä vastaan taistelleet menneisyyden sankarit tehtiin suomalaisiksi, vaikka koko käsitettä ei vielä ollut olemassakaan. Suomen kuvitteelliseen menneisyyteen sijoittuvia historiallisia romaaneja kirjoittivat mm. Sakari Topelius, Kyösti Wilkuna ja Santeri Ivalo. Heidän kirjoittamista romaaneista muokattiin lyhennettyjä nuortenkirjoja. Näiden fiktiivisten romaanien tapahtumat ymmärrettiin historiankirjoitukseksi ja useampi sukupolvi varsinkin oppikoulussa oppi väärin maamme menneisyyttä.

Myös tänään kirjoitetaan historiasta kuvitteellisesti. Taalintehtaalla Kemiön saarella asuva Juha Ruusuvuori on sukeltanut asuinalueensa eli Saaristomeren ja sen saariston menneisyyteen aivan tuoreessa romaanissaan Piraatin perintö. Kirjan on kustantanut WSOY. Vuonna 1957 syntynyt Ruusuvuori on vuodesta 1984 alkaen kirjoittanut hyvin laajan ja monipuolisen tuotannon, romaaneja, tietokirjoja, lastenkirjoja ja sarjakuvia. Alkuperäiselta ammatiltaan Juha Ruusuvuori on toimittaja sekä lehdissä että sähköisessä mediassa. Hänen romaaneistaan kaksi on ollut ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi.

Kun puhumme tänään piraatista, ymmärrämme sen laittomaksi kopioksi joko aineellisesta tai aineettomasta asiasta. Termillä on alunperin tarkoitettu merirosvoa ja sellaisesta kerrotaan Piraatin perinnössä. Ajallisesti romaanissa liikutaan nykyhetkessä ja 1300-luvun lopulla. Kemiön saarella Purunpäänlahden rannalla rakennetaan isoa hotellia. Sen takia lahden vedenpintaa joudutaan laskemaan useita metrejä. Vedenlaskun seurauksena tulee näkyviin ainakin 600 vuotta vanha laivan hylky. Paikalliset kalastajat ovat kyllä tienneet hylystä, koska moni on repinyt verkkonsa hylyn jäänteisiin.

Purunpäälahden toisella rannalla romaanin tarinan toisen päähenkilön Niklaksen isä, entinen arkistonhoitaja Turusta, innostuu vanhasta mansardikattoisesta rakennuksesta ja aikoo peruskorjata rakennuksen. Isä alkaisi tarjota hiljaisuuden retriittejä stressaantuneille kaupunkilaisille Suomesta ja ulkomailta. Varakkaat kaupunkilaiset rientäisivät kilvan paikalle, kun heille vielä tarjotaan alueen värikästä historiaa vetävästi kerrottuna. Alueen historia ulottuu kauas vuosisatojen taakse, minkä paljastunut hylkykin osoittaa.

Niklaksen vanhemmat ovat eronneet kymmenkunta vuotta sitten ja äiti on muuttanut Afrikkaan kehitysaputöihin. Niklas saa elää omissa oloissaan ja häntä pidetään vähän kummallisena. Niklas ei tykkää muiden poikien tavoin mopoista, mieluummin hän on hiljaa ja kirjoittaa juttuja historiasta. Kun hän kuulee isänsä huvilatyömaan historiasta, tilaa hän nettikaupasta metallinpaljastimen, jolla alkaa tutkia rantoja ja muita paikkoja. Niklas löytää yhden vanhan hopearahan, joka yhdistää Niklaksen ja 1300-luvun lopulla Itämerta hallinneen piraatin, sillä toinen samanlainen hopearaha löytyy laivan hylystä. Niklas eläytyy voimakkaasti menneisyyden tapahtumiin ja löytyy alkaa oikeasti nähdä ja haistaa vanhoja asioita.

Juha Ruusuvuori kirjoittaa romaanissaan elämästä 1300-luvun Raaseporissa ja nykyisen asuinpaikkansa lähisaaristosta elävästi. Lukija aistii menneisyyden. Saaristomeri ja Suomenlahti olivat tuolloin hyvin kansainvälistä seutua. Alueella seilasivat niin venäläiset, saksalaiset, tanskalaiset kuin ruotsalaisetkin. Alusten lastit saattoivat olla peräisin hyvinkin kaukaa idästä tai Etelä-Euroopasta. Tunnetusti rannikon asukkaat hyödynsivät karille ajaneiden alusten lasteja. Myös piraatit yleistyivät, kun alusten määrä kasvoi. Aivan tuulesta temmattu ei ole Rosvo-Roopenkaan tarina, joka on useimmille tuttu laulusta ja Tauno Palon tähdittämästä elokuvasta.

Mutta kuka oli tuo merirosvokuningattareksi kohonnut nainen? Juha Ruusuvuori kirjoitti vuonna 1993 romaanin Kaniikki Lupuksesta, joka joutui epäsuosioon ja erosi kirkon palveluksesta. Hän muutti tilalleen Sastamalaan, avioitui vanhalla iällä ja sai tyttären. Näin kirjailija yhdistää uusimman romaaninsa tarinan 30 vuotta sitten kirjoitetun romaanin tarinaan. Lukija voi kuvitella, ettei kaniikin ja tämän tyttären tarina jää tähän. Ruusuvuori ehkä palaa asiaan joskus myöhemmin.

Tänään, jolloin paikallishistoria on kovassa huudossa, värikäs Piraatin tarina voi saada paljonkin lukijoita. Etäisesti romaania voi verrata Seppo Saraspään romaaniin Kaulahopeitten taru, jossa seikkailtiin hieman aikaisemmin. Antoisia lukuhetkiä.


Juha Pikkarainen

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jorma Sutinen Yksinkertaisesti kaunis Myllylahti 2006

22.9.2006 Monissa uskonnoissa ja kulttuureissa kehitysvammaista ihmistä pidetään todellisena Jumalan lahjana meille ns. normaaleille ihmisille. Hänessä asuu yksinkertainen rehellisyys ja luottamus maailman puhtauteen ja hyvyyteen. Näin siitä huolimatta, että kehitysvammaiset joutuvat kaikkialla maailmassa kokemaan häpeää, ylenkatsetta ja halveksuntaa. Jännitimme kovin porukalla sitä, miten kehitysvammainen veljemme Jari suhtautuisi asiaan, kun äitimme pääsi pitkän sairaalareissun jälkeen kotiin. Jaria piti vähän valmistaa asialle, kun äitiä ei voinutkaan vielä halata. Kaikki oli Jarin mielestä nyt hyvin, koska äiti oli taas kotona. Jari saattoi rauhassa ja hyvillä mielin palata kortteeriinsa Kotipolulle. Parasta Jarin mielestä oli se, että äiti oli oikeasti hengissä hänen silmiensä edessä. Kumpa me muutkin tyytyisimme yhtä vähään. Kajaanilainen pappi Jorma Sutinen on kirjoittanut erittäin tärkeän ja puhuttelevan kirjan meille kaikille, ei pelkästään niille, joiden perheess...
Lue lisää

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

19.12.2008 Kun on elämäntyönsä tehnyt energiantekemisen parissa, ei voi kuin ihmetellä maan johtavien poliitikkojen puheita EU:n viikko sitten tekemän ilmasto- ja energiapäätöksen jälkeen. Suomen on lisättävä uusiutuvan energian käyttöä valtavasti tulevina vuosina mutta meillä toimitaan koko ajan päinvastoin. Uusiutuvaa energiaa tuottavia, hyvin toimivia ja kannattavia laitoksia suljetaan ja kuvitellaan ratkaisujen asiaan löytyvän jostakin kuin taikomalla. Vastuuta ilmastonmuuto- ja energia-asiassa sysätään meille tavallisille ihmisille, vaikka meidän arjessa tekemät toimet ovat vain murunen kokonaisuudessa. Miksi tässäkin elintärkeässä asiassa toimitaan pelkillä mielikuvilla, vaikka ne eivät auta meitä mitenkään? Kohti tuhoa on kai mukavampi mennä hymyssä suin ja kuvitellen, että edessäpäin on jotakin muuta kuin tuho. Pienen ihmisen yksi ratkaisu ilmastonmuutosta vastaan voi olla leivinuunin valitseminen yhdeksi lämmitysmuodoksi omakotitaloonsa. Meillä Suomessa on kaikkiaan...
Lue lisää

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994

27.9.1994 Melkein jokainen keski-ikäinen ja sitä vanhempi suomalainen muistaa Martti Innasen kuolemattomat iskelmäparodiat Elsa, kohtalon lapsi ja Esteri, tyttö sadepisarain. Ainakin Elsa-tango voitti radion silloisen listan, niin muistan. Martti Innanen syntyi Helsingissä vuonna 1931. Hänen muusikon uransa alkoi jo vuonna 1950 ja kesti 35 vuotta. Päätoimiseksi muusikoksi hän uskaltautui vasta vuonna 1968 iskelmäparodioitten menestyksen jälkeen. Musiikin tekemisen ja soittamisen lisäksi Martti Innanen on kirjoittanut lukuisia jatkokuunnelmia radioon ja monenlaisia tarinoita ja pakinoita eri lehtiin. Martti Innasen viimeisin aluevaltaus on kuvataide. Vuodesta 1974 alkaen hän on ripustanut naivistisia taulujaan lukuisiin eri näyttelyihin. Taulujen tekeminen tuli Innaselle niin tärkeäksi, että hän lopetti musiikintekemisen ja ryhtyi päätoimiseksi kuvataiteilijaksi vuonna 1985. Tästä uusimmasta Innasesta, naivistisesta kuvataiteilijasta, on Pohjoinen kustantanut Satu Itkosen...
Lue lisää