Julia Thurèn: Kaikki kuluttamisesta Gummerus 2021


Sanojen kuluttaminen ja kuluttaja merkitys on ajan kuluessa muuttunut. Tunnettu taloustietäjä John Maynard Keynes päätteli, että kuluttaminen kasvaa tulojen kasvaessa mutta kuluttamisen osuus ihmisen tuloista pienenee samanaikaisesti. Suomessa ovat kansalaisia kasvattaneet kuluttamiseen osuustoimintaliike ja Martat jo viime vuosisadan alusta alkaen. Tuolloin erityisesti kulutustavaroiden vähyys ja tulojen pienuus vaikuttivat kuluttamiseen ja vaati melkoista kekseliäisyyttä selvitä arjesta. 1960-luvulta alkaen monet taloustieteilijät kannustivat ihmisiä kuluttamaan mahdollisimman paljon, jotta talouden pyörät pyörisivät kiivaasti.

Kun maailman ihmisten varallisuus on kasvanut voimakkaasti viimeisten 50 vuoden aikana, ovat monet tahot alkaneet puhua turhasta kuluttamisesta. Tällaista puhetta ovat lisänneet luonnonvarojen ehtyminen ja yhä useamman ihmisen myöntämä ilmastonmuutos. Vuonna 1987 syntynyt puhumisen ammattilainen, toimittaja ja tietokirjailija Julia Thurèn on eri yhteyksissä alkanut puhua ja kirjoittaa turhasta kuluttamisesta. Häneltä ilmestyi kesällä kirja nimeltään Kaikki kuluttamisesta, alaotsakkeena Näin aloin käyttää rahojani paremmin. Kirjan on kustantanut Gummerus. Vuonna 2018 Thurènilta ilmestyi suuren suosion saanut esikoisteos Kaikki rahasta.

Kirjansa Kaikki kuluttamisesta Thurèn on jakanut johdannon ja loppupäätelmien lisäksi kuuteen lukuun. Hän kirjoittaa kuluttamisen historiasta luvussa 300 vuotta kuluttamista – omavaraisuudesta onnen ostamiseen. Vasta teollinen vallankumous ja sitä seurannut kapitalismin keksiminen teki kuluttamisen mahdolliseksi mutta aluksi vain hyvin pienelle osalle ihmisistä. Suomeen kuluttaminen rantautui vasta 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ja silloinkin vain kaupunkeihin. Suurin osa Suomesta eli maatalousyhteiskunnassa, jossa melkein kaikki elivät niukkuudessa. Tuon aikainen käsitys kuluttamisesta poikkesi nykyisestä ja puhuttiin ennen muuta tavaran saatavuudesta ja riittävyydestä.

Nykyisenkaltainen kulutus tuli Suomeen vasta 1950-luvun puolimaissa, jolloin monien elintarvikkeiden ja tavaroiden säännöstelystä luovuttiin. 1960-lukua voi pitää Thurènin mielestä varsinaisena kulutusyhteiskunnan alkamisen vuosikymmenenä. Ihmiset olivat vähitellen hieman vaurastuneet ja kuluttamiselle tärkeä vapaa-aika alkoi lisääntyä. Kun on itse elänyt tuon ajan nuorena, muistaa kulutuksen kasvun ihan omakohtaisesti. Vaatteita alkoi olla käytössä enemmän ja kestokulutustuotteiden määrä kasvoi rajusti. Ostin ensimmäisen mankkani vuonna 1969, mikä tuntui mahdottoman hienolta.

Kuluttamisen kasvu on jatkunut voimakkaasti ja lähes kritiikittä tälle vuosituhannelle. Isoja kauppakeskuksia on alettu rakentaa melkein jokaiseen kaupunkiin ja matkailukeskuksiinkin. Varsinkin nuoret viettävät vapaa-aikaansa näissä liike-elämän mausoleimeissa. Vasta 2010-luvulla on kulutuskasvun kritiikki alkanut nostaa päätään mutta yhä talouselämä ja johtavat poliitikot vaativat kulutuksen kasvua. Väitetään, että ilman sitä maailma pysähtyy. Mutta mihin ihmisen pitää käyttää lisääntyvä varallisuus ellei kuluttamiseen, kysyy Julia Thurèn?

Vaihtoehtoja kulutuksen kasvamiselle on toki olemassa mutta miksi niitä ei käytetä? Muutoksen pelko on varmasti yksi syy ja se, että talouselämä ja johtavat poliitikot ovat niin yksimielisesti kulutuksen kasvun puolella. Thurèn kirjoittaa mielestäni hyvin siitä, pitääkö kaikki elämässä tarvitsemat asiat omistaa. Miksi emme voisi käyttää joitakin tavaroita yhdessä ja alkaa harrastaa monissa asioissa kiertotaloutta? Miksi emme vuokraisi autoa silloin kun tarvitsemme sitä, emmekä ostaisi autoa pääasiassa pihalle seisomaan? Monelle ihmiselle kiertotalous ja tavaroiden yhteiskäyttö haiskahtavat sosialismille ja sen takia sitä kavahdetaan.

Itse innostuin Thurènin ajatuksesta henkilökohtaisesta työajan lyhentämisestä. Miksi emme tekisi töitä vain neljänä päivänä viikossa, jos pärjäämme pienemmillä tuloilla? Me tavallaan ostaisimme itsellemme vapaa-aikaa ja samalla tarjoaisimme työtä jollekin toiselle. Samoin voisimme ostaa erilaisia palveluita sellaisissa töissä, jotka nyt teemme itse. Tiedän toki monet haasteet, joita vaikkapa siivouspalveluiden ostamiseen liittyy mutta haasteista huolimatta palveluiden ostamista jo reilusti ennen eläkeikää kannattaisi harkita.

Julia Thurènin Kaikki kuluttamisesta on tärkeä ja ajankohtainen puheenvuoro asiasta, joka koskee meitä kaikkia. Kirjan lukemista saattaa häiritä se, että puhetyöläisenä Thurèn kirjoittaa kuin puhuisi lukijalle. Muutamat puheenomaisuudet tuntuvat hassuilta ja saattavat jopa ärsyttää. Ei kuitenkaan kannata lopettaa lukemista sen takia, sillä kyseessä on todella painava puheenvuoro kuluttamisesta. Se panee lukijan oikeasti ajattelemaan muutosta.


Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jouko Aaltonen Agit-Prop Lauluja utopiasta SKS 2020

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita Atena 2021