Kati Outinen: Niin lähelle kuin muistan Karisto 2021


Elokuvanäyttelijöihin maailmalla liitetään valtava julkisuus ja esilläoleminen monenlaisissa pippaloissa. Heihin liitetään myös suuret tulot, makea elämä ja glamour, mikä oikein säteilee heistä. Tämä kuva on peräisin Hollywoodista ja se on sikäläisen lehdistön luoma. Todellisuuden kanssa sillä on hyvin vähän tekemistä mutta silti tällaista kuvaa pidetään edelleen ainoana totuutena.

Hyvin toisenlaisen kuvan elokuvatähden elämästä saa, kun lukee Cannesissa palkitun ja Suomessa kolme Jussi-pystiä saaneen Kati Outisen elämäkertaa. Se on nimeltään Niin lähelle kuin muistan ja sen on kustantanut Karisto. Tänä vuonna 60 vuotta täyttänyt Kati Outinen on tullut kuuluisaksi monista rooleistaan Aki Kaurismäen elokuvissa ja juuri niistä hänet on myös palkittu. Hän on myös näytellyt useissa teattereissa. Vuodesta 1995 alkaen hän on ollut freelancer-näyttelijä. Näyttelemisen lisäksi Outinen on työskennellyt kymmenkunta vuotta Teatterikorkeakoulussa professorina. Hän on työskennellyt myös käsikirjoittajana ja tällä hetkellä hän on Kajaanin runoviikkojen taiteellinen johtaja.

Jo kouluaikaan Oulunkylän yhteiskoulussa Kati Outinen kiinnostui näyttelemisestä. Hänet palkittiin ohjauksesta ja näyttelemisestä Seinäjoen harrastajateatterikesässä Esko-patsaalla jo ennen lukiota. Suurelle yleisölle Outinen tuli tutuksi Tapio Suomisen elokuvan Täältä tullaan elämä naispääosasta. Sen hän teki ylioppilasvuotenaan 1980. Tuolloin hän myös pyrki ja pääsi teatterikouluun. Oikeastaan hänellä ei ollut mitään muita toiveita. Ura näyttelijänä urkeni heti teatterikoulun jälkeen KOM-teatterissa.

Kati Outinen on käyttänyt elämäkertaa tehdessään lähdemateriaalina vanhoja kalenterita, työpäiväkirjoja ja vanhoja käsikirjoituksia. Tärkein työkalu on kuitenkin oma muisti, vaikka se on epäluotettava. Kati Outinen kirjoittaa: ”Muisti on häilyväinen, subjektiivinen, itseään muokkava ja varioituva. Muisti pettää meidät. Joskus muisti ei jätä meitä rauhaan, vaikka toivoisimme sen jättävän”

Kati Outisen elämä on ollut kaukana kansainvälisen lehdistön luomasta elokuvatähden elämästä. Hänellä on yksi lapsi, jonka hän on elättänyt pääasiassa yksinhuoltajana. Hän erosi alkoholiongelmista kärsivästä lapsensa isästä melko pian lapsen synnyttyä. Outisen arki on ollut hyvin yksinkertaista, eikä hän ole osannut viettää boheemia taiteilijaelämää edes opiskeluvuosinaan. Ensimmäisinä opiskeluvuosina hän ei alle kaksikymppisenä edes päässyt ravintoloihin, kun sattui olemaan vielä ikäistään nuoremman näköinen. Kapakoissa kulkeminen ei ole kiinnostanut Outista myöhemminkään.

Kati Outinen on freelancer-näyttelijänä joutunut turvautumaan myös työvoimatoimiston apuun, koska aina ei ole ollut töitä tarjolla. Työttömyys opettaa ihmisen nöyräksi mutta voi johtaa myös siihen, että lupautuu moneen työhön lähes samanaikaisesti. Välillä on tuntunut siltä, että hukkuu töihinsä, kirjoittaa Kati Outinen.

Kati Outisen elämäkerrasta saa hyvän kuvan siitä, miten Aki Kaurismäki työskentelee elokuvaohjaajana. Varsinkin tämän uran alussa kaikki kuvauksetkin piti miettiä tarkasti, jotta kulut olisivat mahdollisimman pienet. Aki suunnitteli kaiken niin hyvin, että usein ensimmäinen otos riitti. Uusintoja ei tarvittu ja kallista filmiä säästyi. Kati Outinen karsii muistelmissaan myös kaiken glorian elokuvan tekemisestä. Se on rankkaa työtä, odottamista ja epätietoisuutta lopputuloksesta. Vasta aivan kuvausten lopussa näyttelijälle alkaa valjeta lopputulos jos silloinkaan.

Vaikka Kati Outinen mielletään nimenomaan elokuvanäyttelijäksi, hän kaipaa esiintymistä elävälle yleisölle. Erityisen lämpimästi hän kertoo vuonna 2016 kirjoittamastaa, ohjaamastaan ja näyttelemästään esityksestä Niin kauas kuin omat siivet kantaa. Se käsittelee muistisairautta ja Outinen on esittänyt sitä teatterin lisäksi vanhusten hoitopaikoissa. Vastaanotto on ollut hämmentävä ja lämmin. Hän on kerrankin kokenut, että esitystä tarvitaan.

Kati Outisen elämäkertateos Niin lähelle kuin muistan saattaa lukijasta tuntua hieman luettelomaiselta mutta pienistä puutteista huolimatta ainakin minä luin kirjan melkein yhteenmenoon. Kirja on tärkeä ja sisältä nähty kuvaus myös Aki kaurismäen elokuvista ja niiden tekoprosessista. Pelkästään senkin takia siihen kannattaa tutustua.


Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita Atena 2021

Anni Kytömäki Margarita Gummerus 2020