Kristiina Markkanen - Leena Virtanen: Wivi & Hanna Atena 2021


Naisemansipaatiosta eli naisten tasa-arvopyrkimyksistä puhutaan kiivaasti aina määrävälein. Meidän miesten valta yhteiskunnassa on niin syvällä ja monesti sitä pönkitetään rikollisinkin keinoin, että aihetta naisten alisteisesta asemasta puhumiselle löytyy meiltäkin, tasa-arvon mallimaaksi mainostetusta Suomesta. Onneksi meillä on ollut rohkeita naisia, jotka ovat uskaltaneet puhkoa lasikattoja tai murtaa muureja, joita on rakennettu muutoksien esteiksi. Näin maailmasta on saatu parempi paikka elää meille kaikille, vaikka sukupuolten väliseen tasa-arvoon on vielä matkaa meillä Suomessakin.

Atenan kustantamana ilmestyi kesällä mielenkiintoinen kaksoiselämäkerta, jonka päähenkilöitä ovat arkkitehti Wivi Lönn ja kauppaneuvos Hanna Parviainen. Kirjan ovat kirjoittaneet Kristina Markkanen ja Leena Virtanen. Kirjan nimi on Wivi & Hanna, alaotsikkona Arkkitehdin ja kauppaneuvoksen yhteiset vuodet. Vaikka kirjassa kerrotaan molempien henkilöiden elämästä, keskittyy kirja Lönnin ja Parviaisen yhdessä tekemiin pitkiin matkoihin eri puolille Eurooppaa.

Wivi Lönn syntyi vuonna 1872 ja valmistui arkkitehdiksi yhtenä ensimmäisistä naisista Suomessa. Hän menestyi ammatissaan, perusti oman arkkitehtitoimiston ja voitti useita arkkitehtikilpailuja. Se herätti närää ja kateutta mieskollegoissa. Kuvaava esimerkki vähättelystä oli Tallinnan Estonia-teatterin suunnittelukilpailun voitto yhdessä Armas Lindgrenin kanssa vuonna 1913. Rakennuksen vihkiäisissä puhuttiin Lindgrenin suunnittelemasta rakennuksesta, johon Wivi Lönn olisi suunnitellut sisustusta ja koristelua. Lindgren kuitenkin oikaisi väitteet ja kertoi asian olevan päinvastoin. Matemaattisesti lahjakas Lönn laski itse rakennustensa lujuuslaskelmat ja valvoi rakentamista paikan päällä pitkistä hameista huolimatta.

Hanna Parviainen syntyi vuonna 1874. Hän opiskeli Genevessä ja Tukholmassa. Hänen isänsä oli perustanut kauppahuoneen ja maatilan Jyväskylään sekä Korkeakosken sahan. Hän osti vuonna 1897 Säynätsalon saaren ja siirsi sahansa sinne. Isän kuoltua vuonna 1900, hänen poikansa Hugo jatkoi sahan toimintaa ja alkoi kehittää sitä voimakkaasti. Hanna Parviainen puolestaan keskittyi isän hankkimien maatilojen hoitamiseen. Kun Hannan veljet Hugo ja Walter kuolivat 1920 ja 1925, alkoi Hanna johtaa myös Säynätsalon tuotantolaitoksia. Vuonna 1926 hänelle myönnettiin kauppaneuvoksen arvonimi ensimmäisenä naisena Suomessa.

Wivi ja Hanna tapasivat toisensa vuonna 1911, kun Wivi muutti äitinsä kanssa Jyväskylään. Molemmat olivat naimattomia itsellisiä naisia, jotka olivat kielitaitoisia ja varsinkin Wivi oli matkustanut eri puolilla Eurooppaa. Vuonna 1921 tehtiin ensimmäinen yhteinen matka. Monena vuonna he tekivät kaksi ulkomaanmatkaa toisen keväällä ja toisen syksyllä. Usein yhtenä kohteena oli jokin kylpylä. Viimeisen matkansa he tekivät syksyllä 1936.

Vaikka Wivi Lönnin ura arkkitehtinä alkoi hiipua 1920-luvulla, suunnitteli hän Säynätsalon tuotantolaitoksille ja niiden työntekijöille useita eri rakennuksia. Kirjoittajien mielestä Wivi ja Hanna olivat aktiivisiaa sosiaalisessa toiminnassa. Eikä sosiaalinen toiminta keskittynyt pelkästään Säynätsaloon vaan molemmat tukivat naisten kristillisiä yhdistyksiä erityisesti NNKY:stä. Hanna tuki toimintaa rahalla ja Wivi edullisilla rakennussuunniteluilla Helsinkiin ja Savonlinnaan.

Sekä Wivin että Hannan elämä oli taloudellisesti turvattua, olihan toinen menestynyt arkkitehti ja toinen johti isoa yritystä. Tämä oli varmasti yksi selitys siihen, ettei heidän yhteiselämäänsä isommin ihmetelty. Wivin äidin kuoltua heillä oli yhteinen asunto Helsingissä ja Pariisissa ja kesäisin asuttiin Hannan omistamilla maatiloilla. Elämäkerran kirjoittajat toteavat, että mitään todisteita suhteen seksuaalisesta luonteesta ei ole olemassa. Joka tapauksessa nämä kaksi naista pitivät hyvin paljon toisistaan. Suhteen syvyyttä kuvastaa Hannan sukulaisen arkkitehti Olli Parviaisen kertomus 1960-luvulta. Työn takia hän tapasi Wivin, joka ensimmäisenä kysyi, onko hän sukua Hanna Parviaiselle? Kysymystä seurasi toteamus: Hanna oli minun paras ystäväni ja pitkä muistelu Hannasta ja hänestä. Tämä tapahtui melkein 30 vuotta Hannan kuoleman jälkeen.

Kristiina Markkasen ja Leena Virtasen kaksoiselämäkerta Wivi & Hanna on tärkeä kirja ajasta ja naisista, jotka uskalsivat elää omien halujensa mukaan. He tekivät menestykselliset urat paljon nykyistä miehisempänä aikana. Kirjoittajat kirjoittavat kirjansa pieteetillä aihettaan kunnioittaen, vaikka aihetta jonkinlaisiin sensaatioihinkin olisi. Onneksi johtopäätösten tekeminen jätetään lukijalle.


Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita Atena 2021

Anni Kytömäki Margarita Gummerus 2020