Matti Rönkä Surutalo Gummerus 2021


Perintönä saatavasta omakotitalosta varsinkin syrjäisemmässä Suomessa eli suurimmassa osassa maata, muutamaa kasvukeskusta lukuunottamatta, voi tulla perijälle melkoinen riesa. Näin käy varsinkin silloin, kun perijä itse asuu kasvukeskuksissa, missä asuntojen hinnat ovat nousseet koko ajan. Kuvitelmat perinnön rahallisesta arvosta voivat poiketa todellisuudesta huomattavasti. Ellei itse voi muuttaa perintötaloon, jolloin arvolla ei ole juurikaan merkitystä, isien ja äitien kokoama perintö voi kutistua mitättömäksi. Tällainen perintöjen rahallisen arvon aleneminen näyttää vain voimistuvan. Onneksi perityillä rakennuksilla on myös muuta kuin rahallista arvoa.

Kaikkien tv-uutisia katsovien tuntema uutistoimittaja Matti Rönkä on myös merkittävä kirjailija. Häneltä ilmestyi syksyllä yhdestoista romaani nimeltään Surutalo. Kirjan on kustantanut Gummerus. Vuonna 1959 Outokummussa syntynyt Rönkä julkaisi esikoisteoksensa vuonna 2002 ja tunnetuin hänen luomista hahmoista on yksityisetsivä Viktor Kärppä. Hänestä Rönkä on kirjoittanut kahdeksan dekkaria. Röngän teoksista on tehty elokuvia ja niitä on käännetty parissakymmenessä maassa. Hänet on myös palkittu tärkeimmillä dekkaripalkinnoilla.

Pääkaupunkiseudulla asuva arkkitehti ja muotoilija Jukka Kokkonen on perinyt isänsä kuoleman jälkeen lapsuudenkotinsa, vanhan rintamamiestalon. Hän ei ole käynyt talossa vuosikymmeniin, sillä välit isän kanssa katkesivat jo opiskeluaikana. Hänellä on isoveli Timo, joka asuu lähellä lapsuudenkotia mutta on yrityksensä konkurssin takia menettänyt omaisuutensa ja myös osuutensa kotitalosta. Koska veljekset asuvat kaukana toisistaan, yhteydenpito on ollut vähäistä. Heidän välillään on myös jännitteitä. Keskusteluissa kuitenkin selviää, että Jukan tyttö on pitänyt yhteyttä Timoon, eikä Jukka ole tietoinen asiasta.

Veljesten isä on sodan käynyt sotainvalidi. Hän menetti toisen jalkansa sodassa ja joutui pitämään proteesia. Eikä isän koettelemukset jää sotaan, sillä hänen vaimonsa jää auton alle ja kuolee Jukan ollessa kansakoulussa ja Timon oppikoulussa. Ammatiltaan isä on puuseppä ja hänen verstaansa on kodin pihassa. Pienestä pitäen Jukalla on ollut taipumuksia luovaan työhön. Hän on aina piirtänyt kun taas Timo on enemmän käytännön mies. Isä kouluttaa poikansa, Timosta tulee sähköteknikko ja Jukasta arkkitehti mikä on leskeksi jääneeltä sotainvalidilta kelpo työ.

Jukan ja isän välit katkesivat, kun isä jouluisen riidan päätteeksi löi poikaansa ja tämä löi takaisin. Väkivallan käyttö yllätti, eikä Jukka voinut hyväksyä isänsä käyttäytymistä mutta ei myös omaansa. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin Jukka oli lyönyt omaa tytärtään. Tytär käyttäytyi isänsä tavoin ja katkaisi välit. Jukka kokee tehneensä väärin ja katuu tekemisiään. Hän ei halua jatkaa isänsä käytöstä ja yrittää hyvittää tekonsa.

Veljekset käyvät läpi isänsä jäämistöä ja selviää, että isä on koko elämänsä ajan seurannut poikiensa elämää ja saavutuksia, vaikka ei ole puhunut asiasta mitään. Isä toimi kuten monet sodan käyneet miehet toimivat. Omassa mielessä oltiin ylpeitä lastensa saavutuksista mutta missään tapauksessa asiasta ei kerrottu lapsille. Nämä saattaisivat liiasta kehusta ylpistyä ja joutuisivat turmioon. Vaikka oma isäni ei ehtinyt sotaan, oli hänen suhtautumisensa Kokkosen veljesten isän kaltaista. Meillä oli isäni kanssa hyvät ja lämpimät välit mutta koskaan hän ei antanut positiivista palautetta opiskelusta yliopistossa, vaikka olin sukumme ensimmäinen yliopistossa opiskellut.

Mielestäni Matti Rönkä onnistuu romaanissaan kuvaamaan mainiosti sekä sodan käyneiden että heidän lastensa ajatusmaailmaa ja tapaa nähdä maailma ympärillään. Eniten pidin Jukan opiskeluajan kuvauksista. Hän teki monen ikäisensä tapaan luokkanousun mutta yläluokkaisten suhtautuminen oli 1970- ja 80-luvuilla hyvin vanhakantainen. Maalta ja muualta Suomesta tulleet koettiin nousukkaiksi, jotka tunkeutuivat heidän reviirille.

Ihmettelin hieman romaanin nimeä Surutalo, sillä en kokenut romaanin tarinaa surullisena. Vaikka isä kasvatti poikansa kovalla kädellä, hän rakasti poikiaan. Rakkauden näyttäminen oli isälle kuitenkin mahdotonta. Jukka oppii romaanissa ymmärtämään isäänsä ja myös veljeään. Ehkä hän ymmärtää myös tytärtään ja turha häpeä ja väkivallan käyttämisen pelko unohtuvat.


Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita Atena 2021

Jari Järvelä: Aino A. Tammi 2021