Markku Ropponen Kuhala ja kaimaanin hymy Tammi 2022

Kun ihminen vanhenee, hyvien ystävien tarve lisääntyy, olivat nämä ystävät sitten ihmisiä tai eläimiä. Meille suomalaisille, jotka on kasvatettu itsellisiksi ja omillaan pärjääviksi, voi ystävän apuun turvautuminen olla kova paikka. Me saatamme kokea avun pyytämisen nöyryyttäväksi ja jonkinlaiseksi heikkouden osoituksesi. Onneksi meillä suomalaisille tai ainakin osalla meistä löytyy kovan kuoren alta lämmin tai ainakin haalea sydän.

Jyväskyläläinen entinen kirjastonhoitaja ja nykyinen kirjailija Markku Ropponen on kirjoittanut vuodesta 2002 alkaen 19 Kuhala-dekkaria. Tuorein näistä on nimeltään Kuhala ja kaimaanin hymy. Kirjan on kustantanut Tammi. Dekkareiden lisäksi Ropponen on julkaissut toistakymmentä muuta romaania ja yhden novellikokoelman. Kuhala on reilusti kuusikymppinen entinen poliisi, joka pyörittää yhden miehen ja koiran etsivätoimistoa Jyväskylässä. Iän karttuessa on Kuhala vähentänyt töitä mutta muutamilla näyttävillä onnistumisilla hän on tullut niin kuuluisaksi, että työtehtäviä suorastaan tyrkytetään. Valitettavasti myös erilaisia vihamiehiä on karttunut ja niitä löytyy myös paikalliselta poliisilaitokselta Urhonkadulta.

Edellisissä Kuhala-dekkareissa oli huumoria mutta uusimmassa sitä on aikaisempaa enemmän. Jo toimeksiannossa on huumoria, sillä Sumiaisissa Jysäskylän liepeillä sijaitsee Housunkannatin- eli henkseli- ja vyömuseo, jonka pyörittäjää kiristetään. Kuhalan ja Hipun pitäisi selvittää, kuka on kiristyksen takana. Heille myös selviää, että Henkselimuseon hoitaja on ensimmäisiä, joka Suomessa on päässyt todistajansuojeluun. Kuten tv:n brittisarjoista olemme oppineet poliisia ratkaisevasti auttava rikollinen voi päästä todistajansuojeluun. Hänelle keksitään uusi nimi ja kotipaikka, jotta rikostoverit eivät pääsisi hänen jäljille kostamaan. Tapa millä Ropponen kuvaa Suomen todistajansuojelua, ei mairittele viranomaisia mutta lukija voi nauttia Ropposen mainiosta kuvauksesta.

Aikaisemmista töistään Kuhala ei pääse eroon, vaikka haluaisikin ne jo unohtaa. Keskusrikospoliisi on kiinnostunut eräästä tapauksesta, jossa poliisin mielestä on epäselvä kuolemantapaus. Poliisi epäilee tekijäksi Kuhalaa. Saman jutun yhteydessä Kuhala tutustui Huitsiin, joka on entinen rikollinen mutta myy nykyisin hodareita Helsingissä. Huitsi on yllättäin kuollut, koska putosi 8. kerroksessa olevan asuntonsa ikkunasta verhoja vaihtaessaan. Puutteellisen osoitteen takia Kuhala saa Huitsilta kirjeen myöhässä, jossa tämä kertoo tilanteestaan ja pitkälle edenneestä syövästä.

Kuhala ja Hippu lähtevät vanhan ystävänsä hautajaisiin, joista tuleekin ikimuistoiset. Varsinkin Hippu nousee isoon rooliin ja youtube-tähdeksi, kun se karkaa Kuhalalta. Samanaikaisesti valtiovierailulla olevan naapurivaltion päämiehen turva-auto sattuu rikkoutumaan heidän kohdalle ja autoa vaihdettaessa Hippu hyppää kyytiin. Itäisen naapurimaan turva-auton laadusta ja turvajärjestelmän yksityiskohdista Ropponen kirjoittaa niin mehevästi, että ainakin minä turskahdin monesti nauruun.

Ilman ruumiita ei Kuhalan tarinassa tietenkään päästä, sillä toimeksiantaja ja tämän entinen tyttöystävä tapetaan. Poliisia eksyttääkseen tekijä kuljettaa ruumiit Henkselimuseoon. Kuhala kuitenkin näki ruumiit rikospaikalla, kunhan vain pystyisi selvittämään tekijän. Onneksi hänellä on apuna Hippu, joka tutustuu rikospaikan lähellä asuvaan isoon koiraan. Ison koiran takia talossa on myös kameravalvonta, joka kuvaa hieman myös naapuritaloa.

Markku Ropponen on taas kirjoittanut jouhevan tarinan, josta ei puutu vauhtia eikä vaarallisia tilanteita. Hän kuvaa myös ilmaston lämpenemistä erikoisella tavalla. Koska Kuhalan talo on lähellä vanhaa kaatopaikkaa, tontille tulee myös eläimiä, joita vanha kaatopaikka vetää puoleensa. Uusia tulokkaita Kuhalan tontilla ovat äkäiset villisiat. Heidän kanssa eivät edes poliisit pysty neuvottelemaan. On vain odotettava, että isot elukat lähtevät pihalta pois.

Markku Ropposen Kuhala ja kaimaanin hymy osittain toistaa jo hyväksi havaittua kerrontaa. Uutena piirteenä vanhenevassa Kuhalassa on lisääntynyt kiintymys Hippuun. Hyvin liikuttavasti kirjailija kuvaa Kuhalan hätää, kun koira loukkaantuu kisaillessaan uuden koiraystävänsä kanssa. Mutta missä Kuhala kohtasi kaimaanin hymyn ja minkälainen se oli? Se selviää kun luet Markku Ropposen uusimman dekkarin. Antoisia lukuhetkiä.

Juha Pikkarainen