Minna Maijala Katri Vala - Kulkuri&näkijä


Kansallisidentiteetin luomisessa kansallisilla tieteillä; kielen, historian ja kulttuurin tutkimuksella, on ollut Suomessa hyvin merkittävä osuus. Jo 1800-luvun jälkipuoliskolla, alettiin melkein tyhjästä luoda suomalaista identiteettiä. Itsenästymisen ja traagisen sisällissodan jälkeen kulttuurintutkimuksessa suljettiin hävinnyt kansanosa kaiken ulkopuolelle. Kirjailijoista ja muista taiteilijoista luotiin tutkimuksessa ja julkisuudessa kansallista yhtenäisyyttä pönkittävä kuva. Tätä kuvaa on jatkettu osittain nykypäivään asti. Vähitellen tuota kuvaa ja myyttiä on alettu kyseenalaistaa rohkeasti.

Yksi myytinmurtajista on vuonna 1975 syntynyt kirjallisuudentutkija Minna Maijala. Hänen ensimmäinen tutkimuskohteensa oli Minna Canth, jota hän käsitteli väitöskirjassaan ja kahdessa tutkimuksessa. Uusimman tutkimuksen kohde on runoilija Katri Vala. Viime vuoden lopulla häneltä ilmestyi elämäkerta nimeltään Katri Vala, Kulkuri & näkijä. Kirjan on kustantanut Otava. Aikaisemmin vuonna 1984 on Kerttu Saarenheimö kirjoittanut Katri Valasta elämäkerran.

Katri Vala tai oikeammin Karin Wadenström eli vuosina 1901 – 1944. Hän syntyi perheen esikoisena Muoniossa, minne hänen isänsä oli tullut metsänhoitajaksi vuonna 1897. Hänen äitinsä oli syntyperäinen muoniolainen. Perheeseen syntyi myös kaksi poikaa, joista vanhempi oli Erkki. Tämä alkoi jo nuorena käyttää sukunimeä Vala. Isän työn takia perhe muutti usein, viimeksi vuonna 1905 Ilomantsiin. Isä osallistui innokkaasti asuinpaikkakuntiensa yleisiin rientoihin ja myös suomalaisuusliikkeen toimintaan lehtikirjoituksilla. Oman isän kuoleman jälkeen vuonna 1910 hänen mielensä järkkyi ja hän kuoli seuraavana vuonna. Perhe muutti Porvooseen, missä asui Wadenströmin sukua. Isän henkivakuutuksen ja äidin leskeneläkkeen turvin Karin ja Erkki kävivät lukiota Porvoossa. Karin pääsi ylioppilaaksi vuonna 1919 ja Erkki yksityisesti vuosia myöhemmin.

Leskeksi jäänyt äiti ei kyennyt huolehtimaan perheensä elätyksestä, minkä takia Karin hakeutui Heinolan seminaariin ja valmistui kansakoulunopettajaksi. Jo Karinin ylioppilaaksi tulon jälkeen he yhdessä Erkin kanssa tekivät suunnitelman, miten äiti ja veli elätetään. Äiti ja Niilo asuivat Karinin luona eri paikkakunnilla. Myös Erkki auttoi taloudellisesti äidin ja veljen elättämistä varsinkin Karinin sairastuttua keuhkotautiin ja jouduttua olemaan pitkiä aikoja parantoloissa.

Kirjoittamisen Karin aloitti jo koululaisena. Runoilijantie alkoi Nuori Voima -lehden palstoilla. Syyskuussa 1920 Karin tai nyt Katri Vala lähetti Nuoren Voiman Liittoon ensimmäiset runonsa, joilla sai liiton jäsenyyden ja kuparimerkin. Nuoren Voiman Liiton piiristä Katri Vala löysi runoudesta samoin ajattelevien nuorten joukon. Joukon johtotähtenä briljeerasi komea Olavi Paavolainen.

Katri Valan runoja alkoi ilmestyä Nuori Voima- lehdessä ja Tulenkantajat – albumeissa, joita toimitti hänen veljensä Erkki. Ensimmäinen oma runokokoelma Kaukainen puutarha ilmestyi vuonna 1924 ja herätti huomiota. Kaikkiaan Katri Vala julkaisi viisi kokoelmaa. Runojen lisäksi hän kirjoitti arvosteluita, artikkeleita ja pakinoita. Tärkein julkaisukanava oli Tulenkantajat-lehti, joka ilmestyi vuosina 1928 – 1930 ja 1932 – 1939. Lehden luonne oli erilainen kahtena eri ajankohtana. Ensimmäinen vaihe oli pelkästään kirjallinen ja jälkimmäinen vaihe oli poleeminen ja yhteiskunnallinen. Myös Katri Valan kirjoitusten luonne muuttui lehden muuttuessa. Hän osallistui voimakkaasti yhteiskunnalliseen keskusteluun nousevaa fasismia vastaan. Hänen nimimerkkinsä oli 1930-luvun pakinoissa Pecka.

Katri Valan elämää leimasi voimakkaasti sairastuminen keuhkotautiin. Taudin takia hän joutui luopumaan ajoittain myös opettajan työstä. Keuhkotaudin takia hänelle tehtiin abortti ja hänen ainut lapsensa vammautui. Varmasti pitkä sairastaminen, joka myös eristi hänet ajoittain ihmisistä, kasvatti Katri Valassa ehdottomuutta. Hän ei sallinut kenenkään tehdä muutoksia hänen runoihinsa. Vaati melkoista sisukkuutta ja uskoa omiin kykyihin, ettei uutta vapaamittaista runoutta kirjoittava runoilija suostu muutoksiin, joita tarjottiin jopa vaadittiin.

Minna Maijalan kirjoittama kuva sekä Tulenkantajista että Katri Valasta poikkeaa aikaisemmasta jo kanonisoidusta kuvasta. Hän osoittaa, että Tulenkantajat kirjailijaryhmänä on muutaman kirjallisuudentutkijan jälkikäteen keksimä myytti. Omana aikana ei kirjailijaryhmästä edes puhuttu. Hänen kuvaamansa Katri Vala ei myöskään ollut eksoottisen runouden papitar vaan määrätietoinen ja taidoistaan varma kirjailija. Vakava sairaus loi hänen elämäänsä synkän ja lopulta musertavan varjon. Minna Maijala nostaa elämäkerrassa esille myös Erkki Valan aikaisempaa paremmin. Toivottavasti saamme vielä kunnollisen elämäkerran tästä tärkeästä taustavaikuttajasta.


Juha Pikkarainen



 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Elina Viinamäki: Vaimoni ja muita henkilökohtaisia asioita Atena 2021

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994