Ville-Juhani Sutinen Matkalla Suomeen Into 2022

Kansallinen ja heimoidentiteetti on kaikkialla maailmassa luotu taiteen ja tiedottamisen keinoin. Missään tämä identiteetti ei ole syntynyt itsestään. Suomen maakuntiin ja eri heimoihin perustuva identiteetti pohjautuu hyvin pitkälle Sakari Topeliuksen vuonna 1875 ilmestyneeseen Maammekirjaan. Jokainen luki sitä kansakoulussa 1950-luvun alkuun saakka ja sen sisältämät käsitykset Suomesta ja suomalaisista heijastuivat viime vuosisadan lopulle, oikeastaan tähän päivään asti.

Kun maailma on muuttunut, on Topeliuksen Maammekirjan käsityksiä kyseenalaistettu. Jörn Donner kirjoitti kaksikin Uutta Maammekirjaa. Nyt on tuottelias Ville-Juhani Sutinen julkaissut oman näkemyksensä Suomesta ja suomalaisista tänään kirjassa nimeltään Matkalla Suomeen, alaotsikkona Tarinoita heimojen maasta. Kirjan on kustantanut Into. Ville-Juhani Sutinen on syntynyt vuonna 1980 ja hän aloitti kirjallisen uransa vuonna 2002. Tuntuu uskomattomalta, että sen jälkeen hän on julkaissut 24 kaunokirjallista tai tietoteosta, toimittanut 6 kirjaa ja suomentanut yli 30 teosta. Tahti on ollut hurja.

Kirjansa pitkässä esipuheessa Sutinen kirjoittaa miten tämän päivän ihminen ei koe olevansa oikein mistään kotoisin. Hän ei koe mitään paikkakuntaa tai maakuntaa kotiseudukseen. Sutinen itse kertoo syntyneensä Helsingissä, viettäneensä lapsuutensa ja nuoruutensa Kokemäellä sekä opiskelleensa Tampereella. Opintojensa jälkeen hän on asunut Turussa, monella paikkakunnalla ulkomailla ja nykyään Jyväskylässä. Yhtään paikkakuntaa hän ei pidä kotipaikkanaan. Hän väittää sopeutuvansa helposti mihin tahansa. Itse en sukupolvea vanhempana osaa kuvitella muuta kotiseutua kuin Lappi ja Kemijärvi. Kokonaan uuden tuttavapiirin luominen ja toisenlaiseen sopeutuminen tuntuu mahdottomalta.

Kirjassaan Sutinen matkustaa Suomea ristiin rastiin. Matkansa hän aloittaa Satakunnasta ja jatkaa Hämeen ja Pohjanmaan kautta Turkuun. Seuraavaksi hän matkustaa itäisessä Suomessa Savossa, Karjalassa ja Kainuussa. Kolmannessa osassa matka aloitetaan keksitystä Keski-Suomesta ja matkustetaan Lapista Uudellemaalle ja Helsinkiin. Edellä kuvatulla rakenteella ei yksikään maakunnista nouse muiden yläpuolelle vaan sekalaiselta vaikuttava rakenne kohtelee kaikkia tasapuolisesti. Kirjan rakenne on juuri sekalaisuuden ansiosta hyvä.

Vaikka suomalaisten käsitykset maakunnista ja heimoista perustuvat Topeliuksen Maammekirjaan, alettiin jo ennen itsenäistymistä julkaista myös erilaisia matkailuoppaita. Niissä korostettiin maakuntien ja heimojen eroja nimenomaan matkailua ajatellen. Pitkän pohjoisen maan luonto oli monelle tänne tulijalle uusi ja outo. Alueelliset erot haluttiin nostaa esille ja hienoilla maisemilla alettiin kilpailla. Tietenkin kulkuyhteydet vaikuttivat tai vaikeuttivat eri maakuntien esille tuloa mutta parhaansa yritti jokainen. Samanlainen erilaisuuden henki vallitsee edelleen.

Ville-Juhani Sutinen yhdistää kirjassaan mukavasti nykyhetken ja menneisyyden, kun käyttää kuvituksessa vanhoja valokuvia ja matkailuesitteitä. Lukija alkaa pohtia, onko vanha myyttinen käsitys heimoista ja maakunnista oikea tai vähintään aikansa elänyt? Monet vanhat maisemat ja reitit ovat peittyneet rakentamisen alle. Konkreettisesti maiseman muutos näkyy, kun Sutinen hyppää polkupyörän selkään Turussa. Hän pyöräilee vanhaa Hämeen Härkätietä. Aivan vanhan reitin viereen on rakennettu ABC-asema, eikä kaatopaikka tai nykyisin jäteasema ole kuin parin sadan metrin päässä Härkätiestä. Vanha historia ei näin saa ansaitsemaansa huomiota ja arvoa.

Pitkin Suomea matkatessaan Sutinen on vakuuttunut siitä, että vanhat maakuntarajat ja ajatukset eri heimoista liudentuvat mutta eivät häviä kokonaan. Läänien alasajo ja maakuntahallinnon vähittäinen hävittäminen olivat viedä maakunnatkin mukanaan mutta uusin käänne 19 sotealueesta omine valtuustoineen voi tuoda maakunnat takaisin. Aika näyttää kuinka käy.

Virhekin Sutisen kirjasta löytyy, kun hän kirjoittaa vanhasta Peräpohjolasta. Sen pohjoisrajana ei suinkaan ollut napapiiri vaan raja kulki reilusti pohkoisempana. Vanhaan Lappiin kuului ennen vain 8 pohjoisinta kuntaa ja Peräpohjolaan muut nykyisen Lapin maakunnan kunnat. Tekevälle sattuu, eikä tämä virhe paina mitään kirjan suuren arvon ja merkityksen rinnalla. Ville-Juhani Sutisen kirjalle Matkalla Suomeen toivoisi paljon lukijoita, jotta maakuntien ja heimojen arvo ymmärrettäisiin. Erilaisuus pitää kokea pelkästään rikkautena.

Juha Pikkarainen