Tuomo Pirttimaa Tirri Johnny Kniga 2022

Vahvat ennakkoasenteet ja ajatusluutumat vaikeuttavat melkein jokaisen ihmisen ajattelua. Vaaleatukkaiset naiset kärsivät blondivitseistä ja harteikkaat miehet machoajattelusta. Nämä ennakkoasenteet voivat olla niin voimakkaita, että niitä vastaan joutuu taistelemaan tosissaan. Yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneita ihmisiä pidetään yleisesti surkimuksina, joiden ajatuksiin ja maailmankuvaan ei liitetä mitään positiivista. Isoa osaa heistä syytetään avuttomiksi ja menetetyiksi tapauksiksi, jotka ovat itse syyllisiä surkeaan tilaansa.

Näistä yhteiskunnan turvaverkkojen läpi pudonneita ihmisiä ja heidän tapaansa ajatella kuvaa Tuomo Pirttimaa toisessa romaanissaan nimeltään Tirri. Kirjan on kustantanut Johnny Kniga. Romaani on suoraa jatkoa viime vuonna odotuksia herättäneelle esikoisromaanille Hete. Jo edellisestä romaanista tutut Tomi, Tirri ja Martti ovat myös uuden romaanin henkilöitä. Uutena tuttavuutena on Kani, jo vauvaikäisenä rauhoittaviin lääkkeisiin totutettu betoniraudoittaja. Kuusamolainen Tuomo Pirttimaa on toisella romaanillaan tunkeutunut oikeiden kirjailijoiden joukkoon, sen verran omaperäinen ja taitavasti kirjoitettu romaani Tirri on.

Tomi ja Tirri ovat edelleen pakomatkalla nelilitraisella Toyota-maasturillaan. Mukana autossa on norjalaisille ostajille varastetut aseet. Ne pitäisi saada luovutetuksi ja niistä saatavat rahat antaisivat turvaa pitkäksi aikaa. Pakomatkalaiset saapuvat tutulle syrjäiselle huoltoasemalle, jota piti vanha mies. Paikka tuntuu nyt kumman hiljaiselta, eikä se ole ihme, sillä vanha mies löytyy kuolleena huoltamon takahuoneesta. Koneista ja niiden tekniikasta innostunut Tomi päättää, että jäädään vähäksi aikaa huoltamolle. Siellä voidaan Toyota muuttaa toisennäköiseksi, poliiseille oudoksi. Ei muuta kuin luonnollisen kuoleman kohdannut ukko kuoppaan. Aseet luovutetaan ja rahat saadaan mutta auton maalaaminen koituu Tomin kohtaloksi. Tirri joutuu jatkamaan pakomatkaa yksin.

Kani tai oikeammin Kari rakentaa tunneleita Helsingissä. Melkein kaikki työkaverit ovat ulkomaalaisia; Virosta, Ukrainasta ja vielä kauenpaa. Hän on hyvä ammatissaan ja jaksaa tehdä raskasta työtä kunhan saa nappinsa, joita on syönyt koko elämänsä. Hän huomaa työnantajansa rikolliset touhut ja aikoo hyötyä tiedosta. Hän vihjaa työnantajalle tietävänsä puuhat ja ehdottaa sopimusta, missä molemmat osapuolet hyötyvät. Rikollisten kanssa ei kuitenkaan kannata sopia, yleensä siinä häviää. Ilman ukrainalaisen työkaverinsa apua Kani ei olisi päässyt karkuun. Hän suuntaa bussilla pohjoiseen mukanaan haluamiaan räjähteitä ja työnantajan omaisuutta. Kani tietää, ettei asia jää tähän. Aivan sattumalta hän jää bussista ja kohtaa myös pakomatkalla olevan Tirrin.

Edellisestä romaanista tuttu pohjoisen monitoimimies Martti on elänyt talossaan yhdessä kivuista kärsivän Anjan kanssa. Nyt on Anja kuitenkin kadonnut ja Martti lähtee tapaamaan poikaansa etelään. Koronasulku tuo vaikeuksia mutta metsien miehenä Martti löytää poikansa asentopaikan, rivitalon päätyhuoneiston. Poikaansa Martti ei tapaa mutta jättää tälle viestin. On aika palata pohjoiseen. Sinne hän ei kuitenkaan palaa yksin, sillä kännykkä soi ja soittaja on Tirri.

Tuomo Pirttimaa kuljettaa romaaninsa tarinaa kolmen kertojan kokemana; Tirrin, Kanin ja Martin. Oman äänen saa hetkeksi myös Kanin äiti Mallu, joka kuolee ennen kuin Kani pääsee kostamaan kokemansa. Vaikka romaanin tarinassa on monta uskomatonta käännettä, saa kirjailija tarinansa pysymään kasassa. Hän tekee päähenkilöistä uskottavia, oikeastaan rakastettavia siitä huolimatta, että jokaisen lähtökohdat ovat kaikkea muuta kuin rakastettavia. Pirttimaa tekee lapsena monesti raiskatusta ja rikkirevitystä Tirristä kekseliään ja lämpimän hahmon. Omalla kömpelöllä tavallaan Tirri on kiitollinen siitä huolenpidosta mitä hän saa Kanilta ja Martilta. Myös rakkautta ja huolenpitoa vaille jäänyt Kani pystyy ylittämään vihan ja katkeruuden. Hän oppii edes vähän ymmärtämään äitinsä ajatuksia.

Tuomo Pirttimaan Tirri on pysähdyttävä romaani, jossa kaikesta paitsi jääneet ihmiset pitävät kiinni elämästään. He kykenevät näkemään kokemiensa vaikeuksien yli parempaan. Sen verran juonen ja tarinan käänteitä jäi avoimeksi, että uskon Pirttimaan palaavan henkilöittensä tekemisiin.

Juha Pikkarainen