Tommi Kinnunen Pimeät kuut WSOY 2022


Viimeisiä kuukausia istuvan maan hallituksen merkittävin päätös monenlaisten kriisien keskellä oli mielestäni oppivelvollisuuden laajentaminen koskemaan myös toista astetta. Tätä päätöstä voi pitää päätepisteenä monissa mittauksissa maailman parhaaksi mainitussa koulujärjestelmässämme. Suomen koululaitos uudistui universaaliksi eli kaikkia koskevaksi 50 vuodessa, vaikka erityisesti Kokoomus nakkoi kapuloita ratttaisiin viime hetkiin asti. Loistavaa Suomen koulujärjestelmää vaivaa kuitenkin resurssien puute. Siitä kärsivät sekä oppilaat että opettajat. Mutta minkälaista oli koulunkäynti Suomen syrjäkylissä heti sotien jälkeen, jolloin nykykoulusta ei pystytty edes uneksimaan?

Kirjailija ja äidinkielenopettaja Tommi Kinnunen on viidennessä romaanissa tarttunut syrjäisen kansakoulun tai oikeammin supistetun kansakoulun ongelmiin. Romaani on nimeltään Pimeät kuut ja sen on kustantanut WSOY. Kuusamossa syntynyt kohta viisikymppinen Kinnunen tuli kirjalliseen maailmaan vuonna 2014 hienolla esikoisromaanilla Neljäntienristeys. Hänen romaaninsa ovat olleet kolmesti ehdolla Finlandia-palkinnon saajaksi ja niitä on käännetty 20 kielelle. Korona-aikana Tommi Kinnunen väsyi opettajantyöhön ja kärsi työuupumuksesta, mistä uusin romaanikin tavallaan kertoo.

Romaanin Pimeät kuut aika on lukuvuosi 1947 – 48 mutta takautumien kautta kuvataan myös menneisyyttå. Kuusikymppinen Elna Suorajärvi on käynyt seminaarin ja tehnyt pitkän opettajauran eri puolilla Suomea. Sota ja sekavat perheolot ovat johtaneet siihen, että Elna on joutunut hakemaan ja saanut opettajanpaikan Niemen koululta Kuusamon syrjäkyliltä läheltä Neuvostoliiton rajaa. Kyseessä on supistettu kansakoulu, missä 12 viikkoa opetetaan alaluokkia ja 28 viikkoa ylempiä luokkia. Uutta koulua on alettu rakentaa mutta Elna joutuu opettamaan ja asumaan vanhassa ja homeisessa saksalaisilta jääneessä parakissa. Aluksi ei ole mitään opetusvälineitä mutta kovan väännön jälkeen koulun johtokunta suostuu tilaamaan edellisenä keväänä unohdetut kirjat ja koulutarvikkeet.

Ongelmia eivät aiheuta pelkästään surkeat tilat ja opetusvälineiden puute vaan myös se, että Elna on jo vanha ja sairas. Aluksi hänen sairautensa vain pahenee ja opettajan sänky joudutaan tuomaan luokkahuoneeseen, jotta hän voisi hieman levätä opetustyön lomassa. Koska sota on vielä lähellä, heijastuu se voimakkaasti kaikkeen elämään. Osa isistä on raajarikkoja tai mieletään järkkyneitä, eivätkä äiditkään aina jaksa päällekaatuvien ongelmiensa kanssa. Johtokunnan miehet eivät ymmärrä opettajan vaatimuksia mutta erityisesti äidit turvautuvat opettajaan. Perheen pieni sylivauva tuodaan opettajan hoiviin raivoavaa perheenpäätä pakoon. Opettaja joutuu myös saattoavuksi, kun miinaan astunut perheenäiti soudetaan kirkonkylään. Kukaan muu ei jouda tai kykene tähän tehtävään.

Tommi Kinnunen kuvaa romaaninsa päähenkilön kaiken nähneeksi ja hieman kyyniseksi mutta opettajantaidoiltaan päteväksi. Elna haluaisi jo hieman levätä koulupäivän jälkeen mutta velvollisuudentunto ajaa hänet yhä tekemään parhaansa. Elna Suorajärvi on itsellinen ihminen mutta hänellä on myös harvojen tietämä salaisuus. Hän on joskus nuoruudessa synnyttänyt yksinäisen lapsen, jonka on antanut pois. Syyllisyys kalvaa Elnan mieltä, kun hän sota-aikana käy tapaamassa kranattikauhuista poikaansa. Hän esiintyy sairaalassa kummitätinä mutta sairasta Niiloa saavat tavata vain lähisukulaiset.

Vaikka Tommi Kinnusen Pimeät kuut kertoo yli 70 vuoden takaisesta ajasta, jolloin sodan hävityksistä hitaasti toipuva Suomi kärsi kaikenlaisesta pulasta, kertoo romaani myös tästä päivästä. Ihmisten ja viranomaisten vaatimukset kohdistuivat ennenkin opettajiin, joiden olisi melkein paljain käsin ja mitättömin resurssein pitänyt takoa tietoa koululaisten päihin. Kaiken ohessa olisi pitänyt vetää kerhoja, järjestää juhlia ja auttaa ihmisiä kaikessa mahdollisessa. Vähäinen palkka ja vapaa-aika olivat toissijaisia. Tänään taas tåytyy selviytyä vaativista vanhemmista sekä näsäviisaista ja oikeuksistaan tietoisista oppilaista ilman kurinpidon mahdollisuutta. Tänäänkään kutsumus ja velvollisuudentunto eivät yksin riitä mutta vauraassakaan Suomessa kaikki eivät halua satsata lasten ja nuorten opetukseen.

Tommi Kinnusella on taito saada lukijat koukkuun pienen ja vähäpätöiseltä tuntuvan aiheen parissa. Yksi lukuvuosi supistetun kansakoulun elämää syrjäkylässä on kiinnostava, kun sen osaa oikein kertoa. Sen taidon Tommi Kinnunen hallitsee.


Juha Pikkarainen

 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Jaakko Kolmonen Leivinuunit ja uuniherkut Patakolmonen ky 2008

Satu Itkonen: Martti Huuhaa Innasen susia ja suonuijia Pohjoinen 1994

Henriikka Tavi Toivo Teos 2011