Goce Smilevski Freudin sisar Siltala 2022

 

 Itävaltalainen Sigmund Freud on varmasti tunnetuin ihmisen mielen ja siihen liittyvien sairauksien tutkija ja tuntija. Vaikka Freud oli juutalainen, hän oli niin suuri nimi, ettei edes Adolf Hitler apureinen estänyt hänen poistumista Kolmannesta valtakunnasta heinäkuussa 1938. Pitkään syöpää sairastanut Freud kuoli vuoden kuluttua maanpakoon lähdöstä Lontoossa. Ennen lähtöään Sigmund Freud sai useita maastapoistumisviisumeita mutta hän ei antanut niitä sisarilleen, jotka joutuivat jäämään Itävaltaan. Kaikki neljä sisarta tapettiin Auschwitzissä.

Pohjois-makedonialainen kirjailija Goce Smilevski on tarttunut 10 vuotta sitten ilmestyneessä mutta äsken suomennetussa romaanissaan Freudin perheen elämään. Romaani on nimeltään Freudin sisar. Sen on suomentanut Tero Valtonen ja kustantanut Siltala. Vuonna 1975 syntynyt Smilevski on opiskellut monissa Keski-Euroopan yliopistoissa ja asuu Skopjessa. Hänet palkittiin vuonna 2010 EU:n kirjallisuuspalkinnolla. Freudin sisar on hänen toinen suomennettu teoksensa.

Romaanin päähenkilö on Adolfina Freud. Hän oli Sigmund Freudin mielestä hänen neljästä siskostaan lempein ja paras. Smilevski kirjoittaa romaaninsa alussa olevassa tekijän huomautuksessa, että Adolfina oli äitinsä kaltoinkohtelema mutta siitä huolimatta hän asui aikuisena vanhempiensa luona ja hoiti heitä näiden kuolemaan saakka. Oman elämänsä hän eli yksin ja lapsettomana.

Romaani alkaa vuodesta 1938, jolloin saksalaiset olivat miehittäneet Itävallan ja juutalaisvainot ulottuivat sinnekin. Freudin sisarukset olivat paenneet Saksassa alkaneita vainoja vanhaan kotiinsa Wieniin mutta vainot kohdistuivat myös heihin. Sotilaat nöyryyttävät sisaruksia kaupungilla ja Adolfina päättää mennä veljensä luo pyytämään apua maasta poistumisessa. Sigmund rauhoittelee sisartaan ja pitää natsien toimia vain ohimenevänä ilmiönä. Saksa on hänen mielestä kulttuurikansa, eikä natsien karkeat toimet kuulu saksalaisuuteen. Kun juna lähtee kohti Pariisia muutaman päivän päästä ja Sigmund Freud perheineen ja palvelijoineen on sen kyydissä, jäävät sisaret huiskuttamaan hyvästiksi asemalaiturille.

Takaumien kautta romaanissa seurataan Freudin perheen elämää Wienissä. 1800-luvun jälkipuoliskon tavan mukaan pojat saivat perheessä erityiskohtelun. Tyttöjen ja naisten osa oli toisarvoinen. Tyttäriä ei koulutettu vaan valmisteltiin äidin ja vaimon rooliin. Lahjakas Sigmund sai erityisaseman ja oman huoneenkin, missä saattoi keskittyä rauhassa opiskeluun. Vaikka äiti kohteli Adolfinaa tylysti ja sanoi usein, että parempi olisi ollut jos ei tyttö olisi edes syntynyt, olivat Sigmundin ja Adolfinan välit lämpimät ja läheiset. Yhdessä he lukivat sekä tieto- että kaunokirjallisuutta ja tenttasivat toistensa mielipiteitä. Vähitellen heräävä molempien seksuaalisuus ja tietämättömyys siitä aiheutti suhteisiin särön, jota oli mahdoton paikata.

Ehkä parasta Smilevskin romaanissa on sen hieno ajankuva. Wien oli ennen ensimmäistä maailmansotaa tärkeä tiede- ja kulttuurikaupunki, missä ajan uudet virtaukset näkyivät. Kaupunki oli myös Itävalta-Unkarin keisarikunnan pääkaupunki ja maa oli tuolloin yksi Euroopan ja maailman suurvalloista. Asian merkitystä ei moni tänä päivänä tule ajatelleeksi. Kovien lapsuudenaikaisten kokemusten takia Adolfina joutui vuosiksi mielisairaalaan mutta kokemus ei ollut kovin miellyttävä. Kirjailija kuvaa mainiosti sitä minkälaiset olot mielisairaaloissa tuolloin olivat. Sigmund Freudin opeilla oli merkitystä myös sairaalaolojen muutokselle, vaikka hän itse halusi pois sairaalatyöstä omalle praktiikalle. Kehitteillä olevien uusien teorioiden kannalta oli parempi keskittyä yksityispotilaiden hoitoon kuin puuduttavaan sairaalatyöhön.

Goce Smilevski kuvaa romaanissaan myös muutoksia, joita tuonaikaisessa yhteiskunnassa vaadittiin. Naisille ajettiin äänioikeutta ja oikeutta opiskella miesten tavoin. Työläiset vaativat 8-tuntista työpäivää ja järjestäytymisoikeutta. Adolfinan kiihkomielisessä ystävättäressä Klarassa kirjailija kuvaa sitä, miten intomielisinkin ihminen saattaa murtua yhteisön paineisiin ajaessaan tärkeitä uudistuksia. Ilman myötätuntoa ja ymmärrystä pieni ihminen ei yksinkertaisesti jaksa yksin taistella.

Romaanissaan Smilevski osoittaa miten jokaisen suurmiehen takaa löytyy ihmisiä, jotka ovat tehneet kaikkensa, jotta syntyisi suurmiehiä. Syntynyttä kiitollisuudenvelkaa nämä suurmiehet, ei myöskään Sigmund Freud, eivät valitettavasti muista aina hyvittää.

Juha Pikkarainen