Pikkaraisen kirjakammi

20.5.2019 Vanhassa kansakoulussa ja kansalaiskoulussa ei juurikaan opetettu koululaisille fysiikkaa ja kemiaa. Oppikouluissa sensijaan opetettiin ja nykyisessä peruskoulussa opetetaan kyseisiä aineita, tehdäänpä koulussa pieniä kokeitakin. Mielestäni on sääli, että monet fysiikan ja kemian perusasiat ovat vanhemmalle väelle outoja. Niitä ei ainakaan tiedosteta, vaikka kantapään kautta perusasioita on opittu sekä keittiössä että muualla arjessa. Hauskalla ja mieleenjäävällä tavalla vuonna 1978 syntynyt Helen Czerski kertoo lukijalle kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin kirjassaan Myrsky vesilasissa, alaotsakkeena Arkipäivän fysiikkaa. Kirjan on suomentanut Mari Janatuinen ja kustantanut Atena. Helen Czerski on yliopistolehtori ja tiedetoimittaja. Paraikaa pyörii TV 1:n Prismassa Czerskin toimittama ja juontama kolmiosainen tv-sarja. Kirjansa esipuheessa Czerski kertoo hauskasti miten hän vahingossa teki pinkkiä mustikkahilloa. Väri oli hänelle itselleenkin yllätys....

13.5.2019 Etelän mies ja Lapin mies olivat hiihtämässä ja etelän miestä alkoi väsyttää. Hän sanoi Lapin miehelle, että huilataan eli levähdetään. Lapin mies ymmärsi huilaamisen toisin ja innostui entisestään hiihtämään ja laskemaan. Lapin miehelle huilaaminen tarkoitti laskemista tai hangella helposti liikkumista. Niin joutui etelän mies huilaamaan pitkin hankia, vaikka kuinka väsytti. Sanojen erilaisia merkityksiä pohtii Sallan Tuohikylästä maailmalle lähtenyt Vesa Heikkinen tuoreessa esseekokoelmassa nimeltään Täydellinen lause on mahdoton yhtälö, alaotsakkeena Merkitysesseitä. Kirjan on kustantanut Teos. Vuonna 1963 syntynyt Vesa Heikkinen on väitellyt tohtoriksi Suomen kielestä ja on Oulun yliopiston dosentti. Hän on tutkinut erityisesti politiikan ja ideologioiden kieltä sekä työskennellyt pitkään toimittajana. Hän juontaa Yle Puheessa Politiikkaradiota yhdessä Tapio Pajusen kanssa. Heikkinen toimii myös Kotuksen www - sivuston päätoimittajana ja on kirjoittanut se...

6.5.2019 Maagisesta realismista puhuttiin 1920-luvulla kuvataiteessa mutta tänään maaginen realismi yhdistetään kirjallisuuteen. 1950-luvun lopulla alkoi latinalaisen Amerikan kirjallisuuteen ilmestyä kertomuksia, joissa alueen maiden yhteiskunnallisista ongelmista kerrottiin uudella tavalla. Tarinoihin liitettiin yliluonnollisia asioita, koska kirjailijat olivat varmoja siitä, ettei valtavia yhteiskunnallisia ongelmia voi ratkaista mikään muu kuin ihme. Koko maailman tietoisuuteen maaginen realismi nousi vuonna 1967, kun ilmestyi Gabriel Garcia Marquesin loistava Sadan vuoden yksinäisyys. Marques sai vuonna 1982 Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja muutkin maagista realismia kirjoittaneet kirjailijat kuten Jorge Amado ja Jose Luis Borges tulivat koko maailman tietoon. Suomalaisessa kirjallisuudessa maaginen realismi on saanut vähän jalansijaa, vaikka kansalliseepoksemme Kalevala on melkoista maagista realismia. Muutamat fantasiakirjailijamme kuten Johanna Sinisalo ovat kirj...

23.4.2019 Yllättävää kyllä hautaustoimistojen määrä näyttää korreloivan taantuvien ja väestökehitykseltään vinoutuneiden paikkakuntien kanssa. Kemijärvellä, missä väestön määrä on reilusti puolittunut 7300:aan ja yli 65-vuotiaiden osuus kaupunkilaisista lähenee 40 prosenttia, on neljä toimivaa hautaustoimistoa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka elämä kulkisi miten tahansa, kuolema on pakko meille jokaiselle. Tänä päivänä ihminen ei taida päästä edes haudan lepoon tai tuhkaksi uurnaan ilman hautaustoimistoa. Ne tarjoavat kaiken kuolemaan liittyvän palvelun ja harvoin asiakkaat tinkaavat edes hinnasta. Vasta hautajaisten jälkeen alkavat valitettavan yleiset perintöriidat. Jyväskyläläinen Markku Ropponen on uusimmassa romaanissaan Hautaustoimisto Wähähappinen tarttunut taantuvien paikkakuntien kipupisteisiin huumorin keinoin. Kirjan on kustantanut Tammi. Vuonna 1955 syntynyt Markku Ropponen on varsinaiselta ammatiltaan kirjastonhoitaja mutta hän on toiminut vapaana k...

15.4.2019 Nimellä jätkä on tänään positiivinen merkitys, eikä nimi ole sidottu sukupuoleen, sillä ronskia ja työteliästä naistakin voidaan pitää hyvänä jätkänä. Aikaisemmin jätkä oli aina mies ja nimeen liittyi negatiivisia piirteitä. Jätkällä tarkoitettiin varsinkin Lapin metsätyömailla ja uittopuroilla työskennelleitä miehiä, joiden elämäntapaan liittyi kulkeminen. Työmaat vaihtuivat tiheään ja kortteeria pidettiin savottakämpillä tai kylien taloissa. Omaisuus kulki mukana repussa ja ansaitut rahat kulutettiin nopeasti maalaiskylissä tai kaupunkipaikoissa. Persaukisena ja krapulassa palattiin takaisin puunjuurelle. Jopa Pentti Haanpää haukuttiin Kentän ja kasarmin arvosteluissa kirjailijan sijasta pelkäksi tukkijätkäksi. Kaikkein tunnetuin jätkä on Nätti – Jussi, johon liittyy runsaasti yhä eläviä tarinoita, vaikka hän kuoli jo vuonna 1964. Nätti – Jussin elämä ja häneen liittyvät tarinat on saatu yksiin kansiin. Lapin yliopiston kustantama kirja on nimeltään Nätti – Ju...

31.3.2019 1960- ja 70-luvuilla Suomessa alettiin julkaista runsaasti pokkareita eli taskukirjoja. Kirjapainotekninen oikea termi on nidos eli pehmeäkantinen kirja, jossa sivut on kiinnitetty toisiinsa ja kansiin liimaamalla. Pokkarit tai nidokset ovat kirjoina heikompia, koska liimaus vähitellen pettää ja kirjan sivut alkavat irrota. Jokaisella kustantajalla oli omat pokkarisarjansa erikseen tietoteoksille ja kaunokirjallisuudelle. WSOY julkaisi Taskutieto-sarjaa, jossa ilmestyi useita eri ajattelijoiden ja historian merkkihenkilöiden ajattelusta kertovia teoksia otsikolla Mitä se ja se todella sanoi? WSOY julkaisi äsken Suvi Aholan teoksen samalla otsikolla eli Mitä Minna Canth todella sanoi?, vaikka vanhaa Taskutieto-sarjaa ei olekkaan enää olemassa. Kirjan kansia katsellessa ihmettelin, miksi Canthin kuva on poikittain? Kansien tekijällä Martti Ruokosella on ollut joku ajatus, jota en ymmärtänyt. Suvi Ahola on kokenut Helsingin Sanomien kirjallisuustoimittaja, joka on toimi...

25.3.2019 Elämme Suomessa paraikaa propagandan tai sievemmin sanoen vaikuttamisen kulta-aikaa. Meillä on reilun kuukauden välein kahdet valtakunnalliset vaalit ja ehdokkaat kehuvat itseään ja puoluettaan kaikin mahdollisin ja mahdottomin keinoin. Sanalla propaganda on tänään huono maine ja sille on keksitty lukuisia kiertoilmauksia kuten vaikuttaminen, mainostaminen tai tiedonvälittäminen. Aivan samasta asiasta vähäisin sävyeroin on kuitenkin kyse. Tietokirjailija Silja Pitkänen ja kirjailija – kääntäjä Ville - Juhani Sutinen julkaisivat viime syksynä mielenkiintoisen kirjan nimeltään Propagandan historia, alaotsakkeena Kuinka meihin on vaikutettu Antiikista infosotaan. Kirjan on kustantanut Into. Kyseessä on hyvin tärkeä teos, jossa käydään läpi ihmiseen vaikuttamisen keinot kaukaa Kiinasta ja Antiikista tämän päivän trollaukseen ja tietoiseen valehtelemiseen. Keinot ovat ajan kuluessa muuttuneet mutta päämäärä on sama, vaikuttaa kanssaihmisten mielipiteisiin ja käyttäyty...