Pikkaraisen kirjakammi

24.6.2019 Vaikka Suomessa ja Euroopassa on tänä vuonna pidetty Euroopan Parlamentin vaalit ja monia kansallisia vaaleja, on pakolaisista puhuttu mielestäni vähän, eikä pakolaisuuden syihin ole paneuduttu lainkaan. Kun edellinen iso pakolaisaalto ulottui meille Suomeenkin vuonna 2015, oli pakolaisasia enemmän esillä. Keskustelu sai eri maissa hyvinkin jyrkkiä sävyjä ja ahdas nationalismi nosti voimakkaasti päätään. Suhtautuminen pakolaisten vastaanottamiseen vaihtelee eri maissa. Osa itäisen Euroopan maista ei halua ottaa lainkaan pakolaisia mutta esimerkiksi Saksa on ottanut runsaasti pakolaisia maahan. Erityisesti Angela Merkel on voimakkaasti puolustanut pakolaisten tuloa Saksaan. Saksassakaan suhtautuminen pakolaisiin ei ole yksituumaista ja entisessä DDR:ssä pakolaisvastaisuus on voimakasta. Saksalainen, DDR:ssä vuonna 1967 syntynyt, Jenny Erpenbeck on uusimmassa romaanissaan käsitellyt afrikkalaisten pakolaisten tilannetta Berliinissä. Tammen Keltaisessa kirjastossa ...

17.6.2019 Kolmen tyttären isänä ja yhdeksän lapsenlapsen pappana olen vakuuttunut siitä, että ihmisen pitää tehdä lapset alle kolmikymppisenä. Silloin jaksaa keskittyä lastenhoitoon, koska ei ole vielä ehtinyt opetella yksineläjän itsekeskeisyyttä. Kun aikuistumisen alussa panostetaan vain opiskeluun, työuran aloittamiseen ja sinkkuelämään, on todennäköistä, että lasten kanssa törmää sellaisiin ongelmiin, joihin nuorempi äiti tai isä ei törmää. Pahimmassa tapauksessa yksinelämiseen ihastutaan ikihyviksi, eikä lapsia edes hankita. Kirjailija Helmi Kekkonen on uusimmassa kirjassaan tarttunut äitiyteen ja erilaisiin paineisiin, joihin yli kolmikymppinen taiteilija törmää tehdessään lapsia. Kirja on nimeltään Olipa kerran äiti ja sen on kustantanut Siltala. Vuonna 1982 syntynyt Kekkonen on aikaisemmin julkaissut neljä kirjaa, novelleja ja romaaneja. Romaani Vieraat nousi Runeberg-palkintoehdokkaaksi. Helmi Kekkonen on opiskellut kirjallisuustiedettä ja luovaa kirjoittamista Tu...

10.6.2019 Ennen koulujen historianopetus keskittyi suurmiehiin, naisia historiantekijöinä ei edes mainittu. Suurmiesten kautta kerrottiin historian tapahtumista ja korostettiin yksittäisen suurmiehen osuutta. Joskus tuntui siltä, että suurmiehet tekivät yksin koko historian. Vaikka sodissa mainittiin kuolleen paljon ihmisiä, ei suurmiehiä juurikaan syytetty julmuuksista. Ehkä ainoat suurmiehet joiden tekemiset avoimesti tuomittiin olivat Adolf Hitler ja Josif Stalin. Molempien suurmiesten tekemisissä korostettiin myös positiivisia puolia kuten Saksan autobaanoja ja Neuvostoliiton teollistamista. Tietokirjailija Ari Turunen on uusimmassa kirjassaan kaivellut suurmiesten nurjia puolia. Kirja on nimeltään Mulkerot, alaotsakkeena Patsaalle korotettujen suurmiesten elämäkertoja. Kirjan on kustantanut Into. Kirjansa johdannossa Turunen korostaa, että oman maan sankari on yleensä naapurimaiden asukkaille suuri rikollinen. Turunen on valinnut kirjaansa juuri sellaisia suurmiehiä,...

20.5.2019 Vanhassa kansakoulussa ja kansalaiskoulussa ei juurikaan opetettu koululaisille fysiikkaa ja kemiaa. Oppikouluissa sensijaan opetettiin ja nykyisessä peruskoulussa opetetaan kyseisiä aineita, tehdäänpä koulussa pieniä kokeitakin. Mielestäni on sääli, että monet fysiikan ja kemian perusasiat ovat vanhemmalle väelle outoja. Niitä ei ainakaan tiedosteta, vaikka kantapään kautta perusasioita on opittu sekä keittiössä että muualla arjessa. Hauskalla ja mieleenjäävällä tavalla vuonna 1978 syntynyt Helen Czerski kertoo lukijalle kaiken tarpeellisen ja vähän enemmänkin kirjassaan Myrsky vesilasissa, alaotsakkeena Arkipäivän fysiikkaa. Kirjan on suomentanut Mari Janatuinen ja kustantanut Atena. Helen Czerski on yliopistolehtori ja tiedetoimittaja. Paraikaa pyörii TV 1:n Prismassa Czerskin toimittama ja juontama kolmiosainen tv-sarja. Kirjansa esipuheessa Czerski kertoo hauskasti miten hän vahingossa teki pinkkiä mustikkahilloa. Väri oli hänelle itselleenkin yllätys....

13.5.2019 Etelän mies ja Lapin mies olivat hiihtämässä ja etelän miestä alkoi väsyttää. Hän sanoi Lapin miehelle, että huilataan eli levähdetään. Lapin mies ymmärsi huilaamisen toisin ja innostui entisestään hiihtämään ja laskemaan. Lapin miehelle huilaaminen tarkoitti laskemista tai hangella helposti liikkumista. Niin joutui etelän mies huilaamaan pitkin hankia, vaikka kuinka väsytti. Sanojen erilaisia merkityksiä pohtii Sallan Tuohikylästä maailmalle lähtenyt Vesa Heikkinen tuoreessa esseekokoelmassa nimeltään Täydellinen lause on mahdoton yhtälö, alaotsakkeena Merkitysesseitä. Kirjan on kustantanut Teos. Vuonna 1963 syntynyt Vesa Heikkinen on väitellyt tohtoriksi Suomen kielestä ja on Oulun yliopiston dosentti. Hän on tutkinut erityisesti politiikan ja ideologioiden kieltä sekä työskennellyt pitkään toimittajana. Hän juontaa Yle Puheessa Politiikkaradiota yhdessä Tapio Pajusen kanssa. Heikkinen toimii myös Kotuksen www - sivuston päätoimittajana ja on kirjoittanut se...

6.5.2019 Maagisesta realismista puhuttiin 1920-luvulla kuvataiteessa mutta tänään maaginen realismi yhdistetään kirjallisuuteen. 1950-luvun lopulla alkoi latinalaisen Amerikan kirjallisuuteen ilmestyä kertomuksia, joissa alueen maiden yhteiskunnallisista ongelmista kerrottiin uudella tavalla. Tarinoihin liitettiin yliluonnollisia asioita, koska kirjailijat olivat varmoja siitä, ettei valtavia yhteiskunnallisia ongelmia voi ratkaista mikään muu kuin ihme. Koko maailman tietoisuuteen maaginen realismi nousi vuonna 1967, kun ilmestyi Gabriel Garcia Marquesin loistava Sadan vuoden yksinäisyys. Marques sai vuonna 1982 Nobelin kirjallisuuspalkinnon ja muutkin maagista realismia kirjoittaneet kirjailijat kuten Jorge Amado ja Jose Luis Borges tulivat koko maailman tietoon. Suomalaisessa kirjallisuudessa maaginen realismi on saanut vähän jalansijaa, vaikka kansalliseepoksemme Kalevala on melkoista maagista realismia. Muutamat fantasiakirjailijamme kuten Johanna Sinisalo ovat kirj...

23.4.2019 Yllättävää kyllä hautaustoimistojen määrä näyttää korreloivan taantuvien ja väestökehitykseltään vinoutuneiden paikkakuntien kanssa. Kemijärvellä, missä väestön määrä on reilusti puolittunut 7300:aan ja yli 65-vuotiaiden osuus kaupunkilaisista lähenee 40 prosenttia, on neljä toimivaa hautaustoimistoa, enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Vaikka elämä kulkisi miten tahansa, kuolema on pakko meille jokaiselle. Tänä päivänä ihminen ei taida päästä edes haudan lepoon tai tuhkaksi uurnaan ilman hautaustoimistoa. Ne tarjoavat kaiken kuolemaan liittyvän palvelun ja harvoin asiakkaat tinkaavat edes hinnasta. Vasta hautajaisten jälkeen alkavat valitettavan yleiset perintöriidat. Jyväskyläläinen Markku Ropponen on uusimmassa romaanissaan Hautaustoimisto Wähähappinen tarttunut taantuvien paikkakuntien kipupisteisiin huumorin keinoin. Kirjan on kustantanut Tammi. Vuonna 1955 syntynyt Markku Ropponen on varsinaiselta ammatiltaan kirjastonhoitaja mutta hän on toiminut vapaana k...